Loma lähenee

Mun piti laittaa kauhee hehkutus sitten, kun on kuukausi lähtöön, mutta unohdin. No vähän myöhässä, mutta siis lähtö on oikeasti jo tosi tosi lähellä! Tämä ja ens viikko on jotenkin tuupannut täyteen palavereja, joten päivät on täynnä. Sitten onkin pari viikkoo niin, että pitää ehtiä oleen toimistollakin, kun kesäharjoittelijan opastus ja työllistäminen on mun vastuulla. Ja sitten se onkin nokka kohti Helsinki-Vantaata!



Valmistautuminen on sisältänyt skeittitatsin hakua. Se homma nyt ei koskaan tule valmiiksi, mutta ihan hyvällä mallilla ollaan. Lisäksi saatiin tehtyä pitkä ja vaativa tilaus Socal Skateshopista, kun tilattiin skedekamat valmiiksi odottaan Houghtoniin. Tai mä tilasin vaan laudan (Creaturen P2:sen, jonku niistä mikkä ei ollu ihan totaalisen rumia, kuten 90 % Creaturen laudoista), aattelin ottaa tutut trukit ja renkaat mukaan, mutta Lauri tilasi itelleen koko setin ja myös mm. kypärän. Kamat on kuulemma jo saapuneet, nyt vaan toivotaan, että tuli sitä mitä pitikin.



Muuten valmisteluista, Lauri on tehnyt kilometrin pitkää listaa must see -skeittispoteista. Tällä hetkellä listalla on kuulemma 18 parkkia, oletan että ollaan jo päästy Kaliforniasta Oregoniin asti, hehe. Luotan kyllä Laurin näkemykseen, edelliselle reissulle lista oli todella huolella laadittu, kunto vaan olisi saanut parempi. Ite puolestani oon viestitellyt kavereiden kanssa ja etsinyt tuliaisia (Angry Birds x Rapala, tehty tähän tarkoitukseen) - vaativa homma sekin. Lisäks tietty perus hotelli- ja vuokra-auton varaukset, aikaa niihinkin on mennyt, mutta intensiteetti ei ehkä oo ollu ihan samaa luokkaa kuin skeittiparkkien etsimisessä heh.

Nyt siis vielä mahdollisuus viimesiin vinkkeihin, eli New York ja Highway one matkalta San Francisco-Seattle. Hancockiin/Houghtoniin tuskin vinkkejä tarvin.


Kuvat edelliseltä kerralta San Franciscosta.

Suunnilleen näin

Liittyen edelliseen kirjoitukseen, eilen työyhteyksissä yksi kollega kertoi, että kun tietty yritys oli tarjonnut mahdollisuutta palkattomiin vapaapäiviin, alle kolmivitoset käyttivät näistä kaikki tarjotut ja vanhemmista puolestaan ei kukaan. Tämä kertonee jotain arvomuutoksista sukupolvien välillä. Tai palkasta. Tai kertyneistä lomista. Tai sattumasta.

No, ajattelin käyttää tätä tietoa yhdessä myöhemmässä lehtijutussa. Silloin toki kannattaa tarkistaa, että juttu todellakin oli näin. Soitin henkilölle, joka kuulemma oli asian kertonut. Hän oli jo vaihtanut työpaikkaa, eikä vahvistanut tietoa mihinkään suuntaan. Soitin yrityksen johtajalle, joka vahvisti, että tulos saattoi olla jotain sen suuntaista, mutta tuskin täysin niin yksiselitteinen. Palkattomien vapaiden kokeilusta tehtiin silloin muistio, jonka (vaihtunut) henkilöstöpäällikkö yrittää minulle kaivaa (ei ole vielä tullut).

Että tässä ollaan taas perusytimessä jutun kertomisen ja kirjoittamisen välillä. Kirjoittaessa tarvisi olla ihan oikeitakin faktoja, jolloin nasevuus helposti katoaa.

Fakta on sentään edes se, että sunnuntaina tehtiin Katjan kans kahden naisen skeittireissu Jokelaan, mistä todisteena pari kuvaa. Oon nimennyt ton Migreenibowliksi, alkaa silmissä aika nopeesti viliseen toi kuvio.




Kuvan otti Katja

Lomaa vai rahaa

Kävin tässä yksi päivä keskustelun pomoni kanssa lomarahavapaista. Hän totesi, että maksaa näemmä liikaa palkkaa, kun vapaat kiinnostaa lomarahoja enemmän. No, mun palkkani ei millään mittarilla ole liian iso, mutta tollanen ajattelumalli on muutenkin aika hämmentävä. Toki arvostan vapaa-aikaa, mutta lisäksi mua kiinnostaa tehdä muita töitä ja opiskella. On varmaan kaikkien (mun, työnantajan ja yhteiskunnan) edun mukaista, että mä käyn töissä ja opiskelen, enkä jättäydy opintovapaalle. Muu työnteko taas lisää osaamista eri osa-alueilla. Vai mistäköhän johtuu, että pitkään töissä olleet jossain vaiheessa potkitaan pois, kun halutaan tilalle tuoretta osaamista? Kaiken järjen mukaan osaamisen pitäisi jatkuvasti kasvaa, kun on töissä, ja jos näin ei käy, jossain on vika. Se on sitten varmaan paikkakohtaista onko vika työnantajassa, työntekijässä vai molemmissa.

Itseeni kiinnostaisi jollain aikataululla tehdä entistä enemmän sivutöitä esim. opettamisen parissa, mutta ei kuitenkaan olla töissä päivien lisäksi iltoja - se ei nimittäin todennäköisesti lisäisi työtehoa ainakaan pitemmän päälle. Lisäks tarvii tietty jäädä aikaa kaikkeen, mikä lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Toimistotuolista sohvan kautta sänkyyn kaatuminen ei pidä ketään dynaamisena, luovana ja aikaansaavana ainakaan pidemmän päälle.


Välillä riittää mainiosti iltasessarit töiden jälkeen Hertsikassa, kuten yksi ilta viime viikolla. Jatkuvasti se vaan ei riitä, joten vapaat on tarpeeseen.

Ruotsinlaivasimulaattori ja alkuperäisjuoppo

Olin alkuviikon seminaarissa maalla olevassa 70-luvun ruotsinlaivasimulaattorissa - vettä näkyi molemmilta puolen hotellia, kokolattiamatot ja baarista sai sinisiä enkeleitä.



Positiivista kuitenkin oli, että oltiin maissa, eli sieltä pääsi välillä karkailemaan lähiympäristöön. Hotellilta sai fillareita lainaksi, ja käytiinkin tutustumassa Vääksyn maisemiin seminaaripäivän jälkeen.





Käytiin ensin jossain turistirantakahvilassa, mutta paluumatkalla bongattiin joku tunkkaisen näköinen räkälä, mihin päätettiin pistäytyä hakemaan todellista filistä. Sehän onnistui helposti. Saatiin juomat käteen, istuttiin pöytään, niin heti kohta paikallinen deeku tuli pöydän päähän seisoskeleen. Tyyppi tuijotti mua ja sanoi "tere", sitten kääntyi mun kaverin puoleen: "Puhutteko viroa?". Joo en oo myytävänä. Tyyppi jäi kuitenkin juttelemaan, ja selvisi, että hän on Vääksyn alkuperäisjuoppoja - näin hän itsensä ylpeänä esitteli. Ja vieläpä viimeinen ihan oikea alkuperäisjuoppo, muut olivat kuolleet. Kuitenkin tässä vaiheessa huolestunut vaimoke tuli paikalle, tuijotti mua intensiivisesti ja kertoi, että mun pyörä on pysäköity väärin ja on varmaan parempi poistua. Yritin siinä sanoa, että jos tän juoman juon ja poistun sitten, mutta rouvashenkilö selitti, että ymmärränhän pyörän olevan olevan ihmisten tiellä ja haittaavan kulkemista. Rouvan harmiksi kaverini kävi nostamassa pyöriä metrin sivuun, emmekä vielä tässä vaiheessa poistuneet, mutta sai sentään alkuperäisjuopon takaisin omaan pöytäänsä.



Tässä vaiheessa paikalle pukkasi kolme työkaveria lisää, joten hetken päästä alkuperäisjuoppoa taas alkoi häiritsemään meidän olemassaolo. Saavuttuamme pöytäämme hän bongasi kuitenkin julkkiksen. "Sää...säähän oot se Embuske! Ja toi sun kaveri on se kalju homo! Mää oon nähnyt teiät radiossa!" Siinä on tosi julkkiksia kun naamat näkyy radiosta! Valitettavasti meidän tarvi poistua kohti ruotsinlaivasimulaattorin notkuvia päivällispöytiä, joten tän pitemmälle ei päästy tutustuun, mitä kaikkea Vääksyn maanantainen yöelämä olisikaan tarjonnut.



Ihan hauska seminaari siis, tuommosiin paikkoihin kun ei oikein muuten tule eksyttyä.

Sunnuntairullailut

Mun pitäis heitellä vaatteita tuossa lattialla olevaan avoimeen laukkuun huomista työmatkaa varten eli siis mitä mainioin aika blogata, muutenhan sen joutuisi tekemään ja mukaan saattaisi lähetä jotain järkevämpää kuin aamulla hirveessä kiireessä. Siitä taas seuraisi, että saattais jossain duunijutussa näyttää jotenkin järkevältä ja joukkoonkuuluvalta.

Olin jo etukäteen päättänyt, että tänään käydään skeittaamassa jossain muualla kuin lähiparkeilla ja mieluiten jollain hyvällä kokoonpanolla. No sellanen kombo saatiin, kun lähdettiin Vuosaaren uudelle puulille. Oli aika koominen reissu, neljä ensikertalaista ihmeteltiin, mitäs helvetti tehtäis puulilla, missä on flätillä speedbumppi. Bumpin ainoa tarkoitus vaikutti olevan, että "saa" kaaresta kaatua vastapalloon. Tarkoitus toki sekin.

Vähän ajan jälkeen alettiin oivaltaa, että kyllähän se ihan hauska vempain on, kun vähän tottuu. Eli after all erittäin hauskat sunnuntaisessarit, tästä on hyvä jatkaa jonnekin maaseudun rauhaan istua jököttään seminaariin pariksi päiväksi.


Skeitataanko tätä bumppia vaan? Hei poika vedä kickflippi.






Kuvan otti Lauri


Tän kuvan nappas myös Lauri.

Kesäduuni

Oon tässä valmistellut tehtävälistaa uudelle kesäharjottelijalle. Meille tulee tänä kesänä vain yksi harjoittelija, koska viime kesäset oli liian tehokkaita ja työllisti mut niin pahoin hommien keksimisessä, heh. No mutta tärkeintä kuitenkin, että tänäkin vuonna päätettiin kesäharjottelija ottaa, koska se on kuitenkin edes yksi kesätyöpaikka yhdelle henkilölle ja onhan se ihan hyvä juttu valitulle ja yleisesti ottaen parempi kuin ei kenellekään mitään. Uskon pieniin tekoihin, varsinkin kun en nyt tähän hätään suuriinkaan pysty.

Hakemusten määrä ei päätä huimannut, niitä tuli viisi kappaletta. Ei me toki mainostettukaan missään muualla kuin kerran omassa lehdessä, joten jos ei sieltä huomannut niin sitten ei hakua missään nähnyt. Kaikki hakemukset oli ihan hyviä, mutta aina sieltä sitten kuitenkin joku pienemmillä tai suuremmilla jutuilla nousee muita paremmaksi, ettei ihan arpoa tarvitse.

Tulevat tehtävät on ihan mukavia, nyt viime kesästä oppineena hahmotan vähän paremmin, kuinka paljon työtehtäviä kuuteen tuntiin mahtuu. Onneks siitä ei ihan niin kauaa ole, kun oon ite ollut ekoissa työpaikoissani, ettenkö muistaisi, kuinka iso vaikutus sillä voi olla koko työuraan. Mä esim. innostuin yläasteen TET-harjoittelussa Aamulehdessä oltuani yhden päivän keittiössä hakemaan yhdistelmälukioon kokkilinjalle. Ja ihan hyvä valinta oli. Tänään just Hesarin mielipideosastolla joku hehkutti kolmoistutkintoa (ylioppilas, lukion päättötodistus ja amis) joka siis mullakin on, suosittelen kyllä lämpimästi omankin kokemukseni perusteella. En tiedä johtuiko yhdistelmälukiosta, mutta en mä ainakaan muista lukioaikaa niin rankkana, kun se nykyään kuuluu olevan. Tai ehkä mun elämä on vaan keskimäärin helpompaa, kun en oo koskaan ollut mikään supersuorittaja.

Ennen enempiä kesäfiilistelyjä vielä talvisia tunnelmia Leviltä. Nyt on laskukausi loppu ja lauta naftaliinissa....tai ehkä kuitenkin parafiinissa. Laskupäiviä tuli tasan 60, ihan siedettävä määrä


Katja ja Kea tulee mäkeen. Majoitus oli taas niin ytimessä, että miltei näkyy tässä kuvassa.


Snowskeittauksen SM-kisojen naisten sarjan ensimmäinen erä matkalla lähtöpaikalle. Kuvan otti Annamari


Samaisen erän lopputulos on jo aika hyvin hahmotettavissa tästä kuvasta. Kuvan otti Annamari


Käytiin myös skeittaamassa. Ihan kaikki ei skeitannut, mutta kannustusjoukkoja aina tarvitaan.


Joku todistettavasti skeittaskin.

Mediakatsaus

Oli rento lomalta paluu. Tulin sunnuntaina iltapäivällä Leviltä, ja totesin, että postikasassa ei ollut lehteä, jonka oli pitänyt ilmestyä torstaina. Koska työasiat ei lomalla oo päätä liiemmin vaivannut, niin ei voinut enää muistaa, oliko sitä lehteä sittenkään laittanut painoon vai onkohan vika jossain muualla kuin mussa...No, tänään selvisi, pieniä paino-ongelmia vaan, sellasta se on näin kesäkauden lähestyessä. Kiva kuitenkin, että lehti sentään tänään tuli ja eka kommenttikin tuli sähköpostiin jo iltapäivällä, että vaikka kukaan tuskin muisti läpyskää kaivata niin joku sitä edes lukee hehe.

Koska en nyt ehdi työ- ja opiskelukiireiden kaatuessa niskaan esitellä lomakuvia, niin onneks musta tai mun juttuja voi seurata muualtakin. Tästäpä siis kiinalaisesta verkkolehdestä juttua Sokevan K30-vuorosta ja olenhan siellä mäkin - 当天唯一一个女滑手.


Kuva KickerClub.com

Wheels like powder -blogista löytyy jo matskua Lapin reissulta.

Ja vielä vilahdan valtamediassa seisoskelemassa lauta kädessä, uu jee. YLEn olotila - ilta tyttöjen skeittivuorolla

Jos taas mun äärikiinnostavan henkilöhahmon sijaan tässä blogissa kuitenkin viehättää mun iskevä sanan säilä, niin kurkkaapa uusi verkkolehti Kollega.fi, minne työn puolesta pukkasin blogitekstin.

Että eipä muuta, suljen silmät tuolta ihanalta auringonpaisteelta ja alan väsään esseetä.