maanantai 25. maaliskuuta 2013

Sormijumi

Maanantai tuli tarpeeseen. Pitkä toimistopalaveri, juttujen editointia, kuvausten suunnittelua ja muuta letkeetä koneen ääressä istumista, kun on joutunu koko viikonlopun taas painattaan jalat hapoilla...Perjantaina Sokevassa oli niin hiljaista, että joutu ite skeittaan eikä saanut jonottaa lauta kädessä. Lauantaina oli Kivikossa Volcomin Stepping Stones -lumilautailutapahtuma. Siellä vierähti auringonpaisteessa koko päivä. Vaikka meno oli lepposaa, niin seuraavana aamuna tuntui jaloissa. Ja sitähän ei jääty potemaan, vaan aamusta Talmaan ja illaksi vielä Kontulaan skeittaamaan. Silloin on ollut kunnon viikonloppu, kun ei olis yhtään pitempään jaksanutkaan olla pois töistä.


Setit Kivikon Snowparkissa viimesen päälle kunnossa.


Meiän ryhmä Stepping Stonesissa

Muuten töistä puheenollen, mulla on kirjotusblokki päällä. Se on erittäin erittäin harvinaista. Tähän itsehoitona näpyttelen nyt edes näitä blogitekstejä, vaikka tuntuu että mitään sanottavaa ei todellakaan ole. Pakko edes johonkin kirjottaa, jos lehtijuttuja ei synny. Toki pystyn rutiinilla aina jotain pusertamaan, mutta sellasta tunnetta, että tekstiä vaan virtaa, ei oo hetkeen ollut. Tuleva lehti ammottaa tyhjyyttään, stressiä lievittääkseni hankin pari juttua freelancereilta ja oon käyttänyt työaikani muihin juttuihin (Facebookkiin...ehheh. No ei, siis skarpannu muutamalla muulla saralla). Onneks on melko vapaa työnkuva. Todellakin toivon, että tää jumitus jossain vaiheessa loppuu. Jos haluat auttaa mun kirjotusjumia, niin heitä aihe, mistä voisin tuottaa blogitekstiä, niin saan vähän verryteltyä sormiani todelliseen kirjotuskuntoon.


Mä kornerin kimpussa. Kertoisin kuvaajan jos tietäisin, kuvan otin täältä.


Kuvaajaa en tiedä, otin täältä Ja jatkossa voisin jaksaa nostaa sen käden, mikä ei oo kiinni laudassa, ees vähän näkyville, voisko flegummalta ihminen ilmassa näyttää.



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vastuu painaa

Loma teki tehtävänsä, ja maanantaina jopa kaivelin hetken työsähköpostin salasanaa jostain muistin uumenista. Totaalinen irtautuminen jo viikossa! Oon yleensä pitänyt lomia viikon tai parin pätkinä, koska silloin niitä riittää pitkin vuotta (ja toiseksi kunto ei kestä pitkiä lomia). Nyt tulevana kesänä olen ekaa kertaa kuukauden putkeen lomalla, syynä reissu isomman lätäkön taakse. Nähtäväksi jää, kuinka pihalla sitä sen jälkeen onkaan kun töihin palaa siltä lomalta.

IMG_1672
Katja kurvailee Åren rinteillä

Töissä sain vuoden alkupuolella uuden, tärkeän vastuualueen. Oon nimittäin ylentynyt askarteluvastaavan apulaiseksi. Sain edellisen työurakan jälkeen oman työsuhdeliimapuikonkin, valitsin mallistosta sellasen vihreän, virtaviivaisen sporttimallin. Nyt oli helppo ryhtyä hommiin, kun taas oli tarvetta tosiosaajalle (työkaverin 50-vuotiskortti). En siis hirveesti halua leijua, mutta oon aika hyvin pärjänny tässä hommassa vaikka ylennys tuli pyytämättä ja yllättäen, eikä oo edes virallista koulutusta hommaan. Tämä siis tsemppaukseksi kaikille, aina on mahdollisuus edetä uralla kun oikein ponnistelee sen eteen!

IMG_1682
Talvisen näköistä

Tässä on yllättävän paljon kaikkee edessä, pääsiäisten ja vappujen välimaastossa kun tarvisi tuupata esimerkiksi yksi läpyskä täynnä juttuja painoon ja muitakin töitä olis tehtävänä. Ehkä ne jossain vaiheessa tulee tehtyä, viime hetken paniikkihan se on oiva motivaattori.

IMG_1712m
Reissuporukka yhdessä kuvassa. Ja Laurilla näemmä lomaparta...







maanantai 18. maaliskuuta 2013

Loma hiljaisuudessa

Terveisiä Åresta, tuolta Ruotsin alpeilta. Oltiin kavereiden kanssa talvilomailemassa. Viikkoon mahtui päivä metsäputskua, toinen päivä hissioffaria, monta aurinkoista rinnepäivää, World cupin ski crossin ja kumparelaskun seuraamista, jokailtainen Shanghai-korttipeli ja aika paljon myös ihan vaan rötväämistä kämpällä ilman mitään agendaa.

IMG_1618
Turistit saapuivat mestoille.

IMG_1631
Alotettiin laskupäivä aina yhteisellä pönötyskuvalla.

IMG_1662
Metsäputskuu Tegefjällissä. Tää oli parasta koko reissussa.

Lisäks tuli luettua yksi kirja nimeltä Hiljaiset - introverttien manifesti. Oon lähiaikoina pyöritellyt aihetta, eli introverttinä elämistä tässä ekstroverteille suunnatussa maailmassa, mielessäni aika paljon, joten oli mukava lukaista aiheesta vähän tutkittuakin tietoa. Lisäksi reissun kokoonpano oli lukemiseen ja aiheen pohtimiseen suotuisa, porukassa oli nimittäin karkeasti arvioiden viisi introverttiä (siis kaikki mukanaolijat). Se näkyi esimerkiksi siinä, että hississä kaikki saattoivat olla puhumatta mitään pitkiäkin aikoja, ilman että se vaivasi ketään. Joku sitten jossain välissä päästi ajatuksensa ilmoille, jos koki tarpeelliseksi.

Pidän ekstroverttien seurasta, mutta se jatkuva äänimaisema ei kauheesti rentouta mua. Jos oon liikaa yltiösosiaalisessa seurassa niin se ennemminkin käy työstä. Mutta toisaalta sitten taas ekstroverttien kanssa on mukavaa, kun ei tarvi ite olla äänessä ja säilyy sellanen tietynlainen keveys, kun joku pitää juttua yllä. Mutta tähän väliin/työtilanteeseen kun kaipasin pientä rauhottumista muutenkin, niin oli erinomaista matkaseuraa tälläset vähän rauhallisemmat ihmistyypit.

IMG_1656
Noita tukirakenteita katseltiin sen verran epäluuloisesti, että ei kiivetty parvelle.


IMG_1702
Parkkilaskeminen jäi aika vähälle, muutaman kerran tuli tätä Duvedin hyndälinjaa loikittua.

IMG_1731
Ajankohta sattui samaan World cup weekendin kanssa, joten seurattiin aina välillä skicrossia ja kumparelaskua.

Rauhallinen menohan ei tarkoita sitä, etteikö olis silti hauskaa. Vaikka mukana oli muutama pädi, kukaan ei käyttänyt aikaansa koneella nysväämiseen. Tuli totaalinen viikon mediapimento, paluulennolla sitten ihmeteltiin Hesarista, että uusi paavikin valittu ja sitä rataa. Illat tehtiin yhdessä safkaa (ruokahommat on mennyt aika kermaperseilyksi, ei näkynyt italianpatapusseja), pelattiin korttia (mitä en kotioloissa tee ikinä) ja aamut tuijoteltiin TV Åresta ski patrollin päivän hiihtovinkkejä. Kouluruotsilla veikkailtiin, mitä se rätisevän puhelimen kautta juontajalle kertoi. Ruotsin sanojen veikkailusta tällä porukalla on kokemusta jo vuosien takaa, kun meidän ainoa vapaalaskureittikirja on ruotsinkielinen, ja sieltä aina arvuuteltiin, että mitäköhän on edessä kun minkäkin reitin kipuaa.

IMG_1674m
Tätä mentiin Ruotsista hakemaan, pehmeetä tuoretta lunta.

IMG_1727
Käytiin muutama kerta afterissakin, tässä todiste.

IMG_1737m
Jos sulla ei ole tällästä kuvaa kun palaat Åresta, et varmaan ole siellä ollutkaan.

Nyt takasin sorvin ääressä. Tosin tarvitsen piakkoin uusia reissuja. Mulla oli nimittäin polvi kiukutellut jo pidemmän aikaa, ja olin vähän huolissani kestääkö se viikon laskureissua. Ekan laskupäivän se vielä oireili, sitten parani ihan totaalisesti. Oon luullut, että se on rasitusvamma, mutta ilmeisesti ongelman lähde onkin tuntikaupalla paikallaan jököttöminen. Että ei kun työterveyslääkärille kuntoutuslähetettä hakemaan, Åre toimi todistettavasti mutta uskoisin jonkun alppikeskuksenkin ajavan saman asian.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Juttuja

En oo tarinankertojatyyppiä, valitettavasti. Olis kiva olla sellanen, mutta harvemmin varsinkaan jos on paljon ihmisiä, alan kertomaan juttuja. Nyt olin kuitenkin mukana sellasessa skeittaukseen liittyvässä taustoittavassa haastattelussa (eli sitä ei sinällään käytetä mihinkään, kunhan vaan kertoilin taustoja), niin huomasin että hyvillä kysymyksillä tulee esiin kaikkia pikku tarinoita kuitenkin.

Haastattelija kysyi, että miten ihmiset suhtautuu skeittaukseen julkisilla paikoilla. Kävelin kerran Krunikassa silloisen työkaverin kanssa, ja siinä oli pikkuskidejä skeittaamassa katukivetystä. "Menis noikin pois tosta", kommentoi työkaveri. Kysyin, miks ne haittaa sitä. "Tulee meteliä." Niin noista ohiajavista autoistahan ei tule? "No kun..ei ne käytä edes mitään suojia!" Selvisi tämäkin, miten skeittarit voisi olla ärsyttämättä ohikulkijoita...

Toinen kysymys oli, että kysytäänkö multa koskaan, eikö mun pitäis lopettaa skeittaamista. Just yksi skoottaava pikkupoika kysy jossain parkissa, että miksi sä skeittaat kun oot jo niin vanha. Kysyin siltä, että mitäköhän mun mahdollisesti pitäis tehdä tilalla, kun oon kuitenkin töissä käyvä ja useimpien mittapuiden mukaan ihan kunnollinen aikuinen ihminen,niin miten se tekis musta paremman että lopettaisin skeittauksen? Koska kysyjä on ajatellut itse lopettaa harrastuksensa ja mitä hän aikoo tehdä sitten vapaa-ajallaan? En saanut vastausta, en myöskään lisäkysymyksiä. Mumisi jotain ja pakeni paikalta.

Oli pelottavan mukavaa kertoa itestään ja omista ajatuksistaan tunnin verran. Toki sen itekin toimittajana tiedän, että sellasia ihmiset on, toimittajien kannalta onneksi. Mutta että minäkin...


IMG_2806m
Mä Laajiksessa. Kuvan otti Katja.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Stetsoni ostoslistalle

Kävin rivitanssimassa.

Jos tuo äskeinen ei kuulosta suhteellisen shokeeraavalta niin et ilmeisesti tunne mua. Tanssiminen tai ylipäätään ohjattu liikunta ei oikein ole mua varten. Oon kokeillut rivitanssia tosin pari kertaa Ylläksellä, kun yksi hiihdonopettajista kävi sitä opettamassa ja kävin hänen mukanaan muutaman kerran. Siitä on jo yli kymmenen vuotta, että voi lukea nuoruuden hairahdusten piikkiin.

Tämä kerta sai innostuksensa oikeastaan siitä, että spontaanisti tilasin äitille laitesukelluskokeilun. Puolen vuoden muistuttelun jälkeen äiti sitten kävi Kalevan uimahallissa sukeltelemassa, ja soitti innostuneena sen jälkeen, että oli ollut mukavaa ja vähän outoakin, kun uimahalli olikin täynnä laitesukeltajia uimareiden sijaan. Siitä havahduin miettimään, että koska mä oon viimeks tehnyt jotain täysin uutta. Tai edes jotain, mitä en oo tehnyt montaa kertaa. Siis ei vaikkapa skeittausta uudessa paikassa, vaan jotain totaalisen erilaista, tyyliin squashia tai akvarellimaalausta (kumpaakaan en oo tainnu kokeilla).

Nyt menin poikkeuksellisesti töiden jälkeen kuntosalille, kun yleensä meen lounasaikaan. Oon nyt kiltisti käynyt kaks kertaa viikossa tekemässä mun pikaohjelman, kun kerran Eliselle lupasin käyväni (mun saliohjelman nimi on "Leena tikkiin", tuloksia odotellessa). Nyt siellä oli alkamassa ohjattu tunti nimeltä tanssiteema. Siinä kun nostelin puntteja, päätinkin spontaanisti osallistua. Oli ihan törkeen hauskaa. Tämän kerran teemana oli rivitanssit. Ihan sama mulle mikä tanssi, oon perus rytmitajuton ja muistikin tuntuu pätkivän heti ensimmäisen kahden askelen jälkeen, mutta hauskaa oli. Ja totaalisen erilaista. Olin ajatellut mennä Talmaan tai Sokevaan illalla, mutta ne nyt jäi. Koska olin rivitanssimassa, heh. Kohta vaihdan skeittikenkäni bootseihin...

Loppuun muutama testikuva, kun oon ajatellut myydä yhden linssini ja ostaa tilalle vähän toisenlaisen, niin Lauri toi töistä testattavaksi yhden ehdokkaan. Hyvää jälkeä teki, bonuksena vielä päivän viimeset auringonsäteetkin kuvissa. Laurikaan ei näytä niin kärsivältä miltä se kuulosti, kun se revittiin sohvan pohjalta saamaan raitisilmamyrkytys. Otti kivasti oikeenväriset silmät päähän, että mätsäsi pipoon...


IMG_2753m

IMG_2758m

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Laskuloman paikka

Nyt on stressi päällä. En ees muista, koska viimeks on ollut tilanne, että viikonloppuna (/yleensä vapaalla) en saa työjuttuja pois päästä, mutta tänä viikonloppuna niin kävi. Aika sitkeässä olivat, kun kumminkin pari kertaa kävin skeittaamassa ja kaks kertaa laskemassakin, luulis vähemmästäkin jo duunimietteiden tippuvan kyydistä. Loman tarpeessa ihan selkeesti!

Onneks siihen lomaan ei ole kovin pitkä aika. Totta puhuen ei edes viikkoja, vaan päivistä puhutaan. Loistava ajoitus siis! Suuntana kymmenen vuoden tauon jälkeen Åre ja odotukset korkeella. Tarkoitus oli mennä sen verran aikasessa vaiheessa talvea, että pääsisi vielä puuterinpöllytyspuuhiin. Toistaseksi vaikuttaa hyvältä, lunta on metrin verran ja lisää sataa... Porukka koostuu tutusta ja hyväksi havaitusta kokoonpanosta. Ja Laurista, jonka kanssa en oo koskaan ehtinyt laskuhommiin ulkomaille, todellinen villi kortti, on varmaan tosi erilaista seuraa kuin kotimaan laskureissuilla tai ulkomaan skeittireissuilla heh.

Kruunut vaihdettu, laudat voideltu, vielä jos vyörykamat kaivais naftaliinista niin vois mennä jo. Ai niin, pitiks niitä töitä tehdä tää muutama päivä vielä...



Lumifiiliksiin pari kuvaa, kun olin ihanien poikien kans vähän erilaisissa mäenlaskupuuhissa kuin yleensä.





perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kuka kusettaa ketä?

Oon tässä muutaman päivän kokeillut koirallista elämää. Ei oo mun elämäntavoille, pitäis varmaan olla joskus kotonakin että musta olis jotain iloa koiralle ja toisinpäin. Lisäks oon aika vakuuttunut, että koira on kusettanut mua enemmän kuin minä sitä, yleensä vanhalle basenjineidille kelpaa talvisaikaan pieni pissatuslenkki, nyt se on kiskonut menemään kevättä rinnassa pitkin polkuja ja mä en hentomielisenä oo raskinut vetää vastaan kodin suuntaan. Tai en tiiä onko se hentomielisyyttä vai ihan vaan pelkoa, että jos ei lenkitä tarpeeks kauan että tarpeet tulee tehtyä, niin sitten on ylläri odottamassa töistä tullessa tai aamulla herätessä.

Että onneks en saanut lapsena koiraa vaikka kuinka vinguin, nythän mä olisin vastuuntuntoinen ja säännölliset elämäntavat omaava aikuinen, heh.


Hoitokoira malttoi asettua sohvalle lenkin jälkeen.





Mitäs muuta kuuluis tähän viikkoon. Ai niin, oon muuttunut persoona. Kirjoitin viime syksynä Belbinin ryhmäroolitestin tuloksistani. Olin taas mukana koulutuksessa, jossa tehtiin samainen testi. Edellisestä kerrasta on alle puoli vuotta, mutta päätin nyt raapaista testin taas kun olin paikalla.

Silloin työtilanteeseen kuului mm. lehtiuudistuksen loppuunsaattamista, juuri nyt koulutussuunnittelua ja jo rutinoitunutta viestintää. Hämmentävästi nyt mun tulokset olivat totaalisen erilaiset kuin neljä kuukautta aiemmin.Aikaisemmin vahvasti dominoinut täydentäjä-viimeistelijä (CF) oli miltei nollissa. Miltei kaikki muukin oli nollissa ja vahvasti esillä oli ainoastaan muotoilija (M), jota kuvaa "Paineen alla parhaimmillaan". Parhaimmillaan tehokas, tarmokas, dynaaminen, pahimmillaan kärsimätön, ärsyyntyvä, armoton.

Mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista. Nyt herääkin kysymys, että muutunko minä tehtävien mukana vai nouseeko eri luonteenpiirteet pintaan silloin, kuin niiden tarvii? Belbinissähän yksi rooli ei ole toista parempi, vaan idea on, että tiimissä tarvitaan kaikkia ja ihminen on parhaimmillaan tehdessään työtä siinä roolissa, mihin hän luontaisesti sopii. Monipuolinen sopeutuja, rooliton poukkoilija vai vaan huolimaton testin tekijä?