maanantai 29. heinäkuuta 2013

Päiväreissu

Tänään alkoi oikeat työt. Lomalta paluun jälkeen palloilin kaksi viikkoa toimistolla yksinäni skeittishortseissa tukka pystyssä, mutta tänään oli kalenterissa jo ihka oikea palaverikin. Lisäks toimistolle tuli töihin myös muita, ettei tarvinnut enää omilla harteilla kantaa koko putiikin pystyssä pysymistä.

Onneks viikonloppuna tuli latauduttua tulevaan työviikkoon täydellisesti, eli fyysinen lepo tuli taas tarpeeseen. Oli ihan törkeen siisti viikonloppu. Ensinnäkin oli kavereita käymässä Kuopiosta ja pääsin esitteleen mielestäni parhaita nähtävyyksiä kuten viininlipitystä hyppytornin huipulla ja Ihana Kahvilaa Kalasatamassa.

Lisäksi viikonloppuun mahtui aika paljon skeittausta. Valinnan vaikeus oli huima, kun viikonlopun skeittikohdetta mietittiin. Meripäiväskeitit oli kova vaihtoehto, mutta pisimmän korren veti kuitenkin Hauho Skate 'n Fest.

Kun Hämeestä on kyse, Hanguppia lukeneena tietaa, keneltä kannattaa kysellä spoteista - vanhassa Tikarin tourin jutussa soitetaan about joka spotin kohdalla ajo-ohjeet Hämeen skeittispottispesialistilta Tuomolta. Sitä Hangupissa ei kylläkään kerrottu, että ohjeet kattaa parkkien ja kuvausspottien lisäksi myös ruokapaikat ja nähtävyydet. Hämeen päivätourin ohjelman saa siis kasaan yhdellä puhelinsoitolla/FB-chatilla. Tällä kertaa jätettiin tosin neuvottu kuvausspotti skeittaamatta, mutta oli törkeen hieno mesta. Välitin koordinaatit eteenpäin Eliselle, niin en viitsi spoilata sitä laittamalla mitään hengailukuvia, mielenkiinnolla odotan mitä se saa aikaseksi.

IMG_5144m
Pakattiin autoon neljä skeittaajaa ja basenji

IMG_5104m
Matkanjohtaja antoi tunnin aikaa skeitata Minillä. Sinä aikana Katja ehti mm. bluntilla spinen yli.

Matkanjohtajana meikä oli muuten loistava, mutta ajo-ohjeet oli vaan osoitteina ja en päässyt mun puhelimen navin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että ei olla Malmilla. Koska mä edes olen ollut Malmilla? Kirosin puhelinta koko reissun, kunnes sitten seuraavana päivänä tajusin katsoa asetuksista, että siinä oli sijaintitiedot jostain syystä pois päältä. Paska puhelin siis, köh.

IMG_5142m
Täällä käytiin syömässä, vaikka missattiin just hanurimusiikki ja yhteislaulu, jota olis ollut neljään asti. Kukaan ei ole kertonut Alvettulassa, että kyläkaupat on kuollut? Pitsat oli isoja ja hyviä, sne jälkeen olikin loppuillan ähky.

IMG_5138m
Katjan matkamuistopatti Parolasta, Liisan vekki Minin parkilta

Kisoihin ehittiin just sopivaan aikaan just ennen finaaleita. Finaali oli viihdyttävä, formaattina oli deathmatch eli kaikki vetää kokoajan. Panoksetkin oli tottakai kovat, kun voittajalle oli luvattu Hauhon kansalaisuus. Erityismaininta vielä juontajalle, joka oli todella kärryillä siitä, kuka veti ja mitä sekä oli muutenkin viihdyttävä mikin varressa.

IMG_5167m

IMG_5204m

IMG_5218m

IMG_5220m
Entinen tamperelainen, nykyinen Hauhon kansalainen

Videoklippi finaalista löytyi Youtubesta

Finaalien jälkeen oli mukava ite ottaa tuntumaa Hauhon parkin valujälkeen. Kivasti sijoiteltua kampetta, tykkäsin. Jäi hyvä fiilis päivästä Hämeessä ja seuraavana päivänä jatkettiin vielä samalla kokoonpanolla toinen loistoreissu Jokelaan. Note to self, koska aina ei oo mahdollisuutta lähtee neljäksi viikoksi tai edes viikonlopuksi, niin päiväreissutkin on ihan huippuja. Tee niitä, monta, kesää on vielä jäljellä.






perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kuvaamaan siitä hus

Tyttörullalautailijat järjestää tänäkin vuonna valokuvausskaban eli kyseessä on kisa, johon voi osallistua tytöstä otetulla skeittikuvalla. Viime vuonna olin itse kisaa järkkäämässä ja lisäksi osallistuin sekä kuvaajana että kuvattavana. Tänä vuonna järkkäyspuoli on ollut muiden harteilla, mutta osallistua aion tottakai. Vaikka en hirveesti osaakaan kuvata, varsinkaan skeittikuvia. Enkä myöskään skeitata haha. Mutta osallistua pitää silti!

Reissulla Lauri kuvas jo vähän kisaa silmälläpitäen musta kuvia ja mä puolestaan oon painostanut ja pakottanut lempeästi kannustanut Katjaa kameran edessä, lähinnä sitten möhlätäkseni itse ajoituksen, rajauksen tms. Viime viikonloppuna tarttui jo yksi ehdottomasti kisaan menevä kuva muistikortille ja eilenkin yksi mahdollinen. Lauantaina suunnataan Hämeeseen päiväksi, katotaan mitä sieltä saadaan aikaseksi.

IMG_5078mu

Tässä vielä ohjeistus:

TRL:n valokuvauskilpailun aiheena on skeittikuva suomalaisesta tai Suomessa asuvasta tyttöskeittaajasta. Kuvaaja saa olla mitä sukupuolta tahansa, kunhan kuvassa shreddaa tyttö. Tällä kertaa longboard- ja hengailukuvat jätetään kisan ulkopuolelle. Kisa on käynnissä 30.9.2013 asti.

Kuvan tulee olla otettu vuoden 2013 aikana. Kuvaaja saa lähettää kisaan enintään kolme kuvaa. Kuvia saa käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla.

Kuvan tulee olla osallistujan itsensä ottama, ja kuvaajalla tulee olla siihen täydet oikeudet. Kuva ei saa olla aiemmin julkaistu. Kuvaajalla tulee olla myös kuvatun skeittaajan suostumus kisaan osallistumisesta.

Kilpailuun osallistuvien valokuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla. Järjestäjä ei saa ilman kuvaajan lupaa muokata tai muuttaa kuvan sisältöä tai rajausta.

Järjestäjällä on oikeus julkaista kilpailuun osallistuvat kuvat verkossa yleisönäänestystä varten. Lisäksi järjestäjällä on oikeus julkaista palkitut kuvat kilpailun tulosten esittelyn yhteydessä valitsemissaan kanavissa. Kuvien julkaisun yhteydessä mainitaan kuvaajan sekä skeittaajan nimet. Lisäksi järjestäjällä on oikeus koostaa kuvista valokuvanäyttely.

Järjestäjä voi myöhemmin käyttää kilpailuun osallistuneita kuvia kuvaajan luvalla esimerkiksi tapahtumamainonnassaan ja verkkosivuillaan. Kuvia voidaan luovuttaa myös TRL:n yhteistyökumppaneiden käyttöön niin erikseen kuvaajan kanssa sovittaessa.

Osallistuminen

Toimita kuvat (max. 3 kpl/ kuvaaja) korkearesoluutioisina versioina osoitteeseen tyttorullalautailijat@gmail.com. Mainitse viestissä kuvaajan ja kuvattavan yhteystiedot, kuvan ottoaika ja -paikka sekä halutessasi vedettävä temppu.

Palkintoina on mm. pari Hangup Magazinen vuosikertaa (4 numeroa) ja tuotepalkintoa sekä muuta vielä myöhemmin tarkentuvaa skeittitavaraa Ponke's The Shopilta. Lisäksi toki mainetta, kunniaa ja tiukan tuomariston asiantuntevat arviot kuvistasi!


torstai 25. heinäkuuta 2013

Traumojen selätystä

Kaveri ehdotti, että lähdettäisiin kokeilemaan Helsinkiin tullutta kaapeliwakea. Suhtaudun ajatukseen syvästi traumatisoituneen ihmisen tavoin, eli mutisin jotain hämäriä tekosyitä ja yritin ehdottaa sen sijaan jotain hauskaa tekemistä, kuten vaikkapa kahvilla käyntiä.

Mullahan on varsin hyvät perusteet olla koskematta waken vetohihnaan enää ikinä. Kolmisen vuotta sitten Ukkohallaan tuli kaapeliwake, jota kaikki hehkutti. Mäkin innostuin, vaikka en vesihommista yleensä välitä, ja pakattiin Laurin kanssa surffishortsit ja suunnattiin huudeille. Sedällä on mökki siellä, joten tarkoitus oli wakeboardailla ja vaellella luonnossa pitkän viikonlopun verran.

IMG_4834m

No se reissuhan oli täysin floppi. Kolme päivää yritin, ja pääsin laiturilta pystyssä veteen yhden (1) kerran, jolloin kaaduin suoran jälkeen ekassa mutkassa. Kaikki muut noin 500 kertaa narun napattua kaapeliin kiinni multa pääsi kädet sen verran auki, että syöksyin etupainossa laiturilta pää edellä järveen. Vitutti ja nolotti, kun ei oppinut. Sanomattakin on varmaan selvää, että Lauri oppi kerrasta ja porskutti menemään rataa ympäri, kun mä sukeltelin laiturilta. Loman kruunasi ihan järjetön määrä itikoita, joten parin erittäin lyhyeen päättyneen vaellusyrityksen jälkeen oltiin illat mökissä ovet ja ikkunat kiinni.

Tän jälkeen tuli kuvioihin jenkkireissu, jossa kaikki laskukaverit kesällä wakesi. Mä kieltäydyin totaalisesti ja kävin tyyliin yksinäni skeittaamassa huonoa flättiä, ettei tarvinnut mennä veneelle muiden kanssa. Ihan lopuks suostuin kokeileen wakesurffausta ja siinä sitte pääsinkin pystyyn ja siitä jäi ihan hyvä fiilis, ei mitään poltetta kuitenkaan.

Nyt sitten mulle esitettiin, että mun pitäis repiä auki vasta arpeutuneet haavat (rakot käsissä oli kyllä parantunut kolmessa vuodessa jo ihan kunnolla) ja mennä nolaamaan itseni Hietsuun. Sitä ennen oltiin lähdössä viikonlopuksi mökille, ja Lauri huomautti, että Ikaalisisten kylpylässähän on samanlainen kaapelirata. Hetkellisessä mielenhäiriössä varasin meille ajan.

IMG_4876m

IMG_4878m

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä suunnattiin radalle. Opastus oli lämminhenkistä ja vesi kylmää. Mutta suureksi hämmästyksekseni homma oli oikeasti helppoa. Lähtö oli pehmeä, ei mikään Ukkohalla-tyyppinen rykäisy. Laudalla seisominen oli luontevaa, mutta sitä en ollut epäillytkään kun tota lautataustaa kuitenkin on. Uskallan ehkä jopa sanoa, että oli ihan hauskaa, jos tätä lausuntoa ei vastaisuudessa käytetä mua vastaan yliviivatessani kaikki vesijuttuihin liittyvän lomasuunnitelmista.

IMG_4849mu

Ikaalisten kokemuksen jälkeen lupauduin kokeilemaan myös Helsingin vastaavaa rataa, ja sinne suunnattiin Emmin kanssa eilen. Kaapeli oli samanlainen kuin Ikaalisissa, mutta lähteä sai lisäksi hyppy- tai istumalähdöllä laiturilta. Niin ja vesi oli tietysti merivettä, joka oli about yhtä kylmää kuin järvivesi Ikaalisissa.

Mulla meni jälleen ihan hyvin, joten pahimmat waketraumat alkaa varmaan olla selätetty. Laiturilähdön vedin muutaman kerran etukautta ympäri, mutta vedestä pystyi taas jatkamaan. Emmi ei ollut ihan yhtä onnekas, sillä yhden koon vuokravälineet ei oikein suosineet kolmekutosen jalkaa, ja kaksi ensimmäistä yritystä päättyi laudan irtoamiseen - ekalla kertaa tietysti vasta toisen pään kaarteessa, eli sieltä sai sitten hinautua koko matkan takaisin laiturille. Vasta kolmas lautaversio pysyi jaloissa, joten Emmikin pääsi vähän laudalla seisomisen makuun.

Ei vieläkään mikään sellanen polte syttynyt, minkä vain vesilajien harrastaminen voisi sammuttaa. Mutta ihan jees duunipäivän jälkeen käydä roikkumassa narun jatkona. Ja ehdottoman helppo tapa saada koko yläselkä jumiin, sitähän tämmöset toimistorotat varsinkin kaipaa. Menkäähän kokeileen, jos ette oo vielä käynyt.

Kaikki kuvat sunnuntailta Ikaalisista, eilen ei ollut kameraa mukana.









tiistai 23. heinäkuuta 2013

Melkein osui

Oltiin viikonloppuna mökkeilemässä ja sunnuntai-illan paluuliikenteen seassa meidät ohitti auto, joka tuli eteemme, vaikka siinä oli bussi melkein heti meidän edessä. Siinä samassa kuski ilmeisesti tajusi, että on ajamassa bussin perään, väisti jyrkästi, korjasi liikettä, auto heittelehti osuen bussiin muutaman kerran ja kieri sitten muutaman kerran katon kautta ympäri päätyen kaistojen väliin.

Me tietysti toimittiin kuten ihmiset nyt toimii, mä soitin hätänumeroon ja Katja ja Late lähti tsekkaan sisälläolijoiden kuntoa jne. Kuski oli yksin autossa ja selvisi ihme kyllä ilman näkyviä isompia vammoja. Uudessa, isossa autossa on puolensa kolarin sattuessa... Kun poliisi ja ambulanssi oli paikalla, jatkettiin matkaa vähän vaisuina. Jos auto olisi osunut bussin sijaan meihin, me ei oltais pysytty tiellä samalla tavoin koska meidän auto oli kevyempi.

IMG_4711m

IMG_4715m

Jälkeen päin lähinnä mietiskelin, kuinka pielessä oman elämäntyylin pitäisi olla, että tällainen läheltä piti -tilanne jotenkin muuttaisi radikaalisti elämää. Keväällä esille nousi uutinen, että kuolinvuoteellaan ihmiset katuu eniten, että on tehnyt liikaa töitä. Liikaa töitä on toki huono homma, mutta vaikka tietäisin eläväni vaan vaikka muutaman vuoden, niin kyllä mä varmaan tekisin töitä silti. Työnteko on kuitenkin siinä mielessä samanlaista kuin harrastuksetkin, että kun tekee enemmän töitä niin kehittyy, ja kun on parempi niin tekeminen on jossain määrin mukavempaa, on itsevarmempi ja haluaa oppia lisää.

Välillä tosin manailen, kun oma työnkuva on niin pirstaleinen, että tuntuu välillä ettei vaan osaa mitään ja kaiken, mitä on joskus osannut, joutuu joka kerta opetteleen uudelleen. Nyt lomalta palattuani oon ollut yksin pitämässä toimistoa pystyssä. Koska en suvereenisti hallitse toimistollisen ihmisiä työnkuvia, kaikkien asioiden hoito ei ole kovin sujuvaa. Järjissä kuitenkin toistaiseksi ja kokoajan tuntuu helpommalta. Ensi viikolla saan jo seuraakin, ja pystyn keskittymään taas omaan työnkuvaan.

IMG_4676m

IMG_4693m
Kuvat viikonlopun mökkireissulta.


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Eläkeikä häämöttää

Niin, eihän se kovin lähellä häämötä mutta jossain horisontissa kuitenkin. Mua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut suomalainen eläkejärjestelmä. Matkustamisen sivuvaikutus yleensä on, että havainnoi eroja eri kulttuureissa/yhteiskunnissa ja se taas puolestaan pistää miettimään lisää.

Suomalainen eläkejärjestelmä on hieno järjestelmä (vaikka ei toki täydellinen), ja nyt kun oon muutaman vuoden verran ollut kunnolla töissä niin jopa aikasempaan tragikoomiseen työeläkeotteen loppusummaan alkaa tulla jotain oikeitakin numeroita. Ei sillä kertyneellä summalla vielä eläisi, mutta on tässä onneksi työuraa jäljellä ainakin kolmekymmentä vuotta. Tietysti ei voi tietää, minkä osan siitä tulee saamaan kohtuullista palkkaa, mutta tässä vaiheessa siihen siedettävään viivan alle jäävään lukuun voi vielä uskoa.

IMG_4313m
Tällä Humbug mountainin haikilla tuli varoittavasti esiin, että ei tässä enää ihan niin nuoria olla. Kolme mailia ylämäkeen talsi ihan mielellään, mutta sama matka jyrkähköä alamäkeä pisti asvalttiin ja jäisiin alastulohin vuosikausia hakatut polvet koetukselle.

Amerikan reissulla tuli mietittyä sikäläistä eläkejärjestelmää ja myös eläköitymisikää. Vaikka lomia jenkeillä on vähän, niin monet, keillä on varaa, jäävät eläkkelle käsittääkseni meikäläisittäin aikaisin. Niin ollen työtunteja työuralle ei välttämättä edes tule niin hirveästi enempää kuin suomalaisille, meidän lomailuistamme huolimatta (ja työelämään siellä tutustuneena olisi sananenkin sanattovana niiden tuntien järkevästä käytöstä...).

Omaan ajatusmalliini tuollainen "täysillä töitä ja aikaisin eläkkeelle" on juuri täysin päinvastaista, miten itse olen ajatellut elämäni kuluttaa. En ajatellut tehdä kaikkia tavoittelemiani skeitti- ja laskureissuja sitten eläkkeellä.

Toisaalta toivon, että työura tuo tullessaan niin mielenkiintoisia juttuja, että en laske vuosia siitä vapautumiseen. Tässä tietysti auttaa, että teen fyysisesti kevyttä työtä. Hiihdonopehommissa huomasi aika nopeasti vuosien karttumisen, nelkyt vuotta täyspäiväistä aurausta ei oikein kuulosta realistiselta kenenkään polville ja lonkille...

IMG_1901m
Kaariskeittaus on tämmönen skeittauksen eläkelaji, joten näitä reissuja lienee edessä vielä muutama vuosikymmen. Kuva Lake Cunninghamin parkista.

IMG_4536m
Tässä iässä voi toki vielä rappusiakin hypellä. No kakkosissa ei ehkä ihan heti tuu kropan rajat vastaan ja useampaa en oo varmaan koskaan ollannutkaan.

Jos eläkejutut muuten kiinnostaa, niin lukuvinkkinä kevyesti aihetta voi seurata Viikon vikatikki -blogista, jossa Työeläkevakuuttajat TELAn Markku J Jääskeläinen kommentoi eläkkeitä ja työeläkejärjestelmää koskevia väärinymmärryksiä ja median virheitä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Matkamuistoja

Lomalta on mukava ostaa jotain muistoja. Koska en pidä oikein mistään esineistä, varsinkaan koriste-esineistä, mitkään varsinaiset matkamuistot ei todellakaan kuulu hankintalistalle. Sen sijaan sellaset hankinnat, mitä muutenkin pitää jollain aikavälillä tehdä, sopii lomalle hyvin, kun on myös enemmän aikaa paneutua asiaan. Jenkkilässä tietenkin myös valikoimaa riittää. Tällä kertaa suunnitelmissa siinti skedereppu, koska edellisen päällykankaasta alkoi näkemään läpi. Lisäks skedekengät alkoi oleen tiensä päässä.

Nykin Sohossa käytiin Burton Storessa ja siellä löysin täydellisen Gravisin repun. Sen ongelma oli lähinnä, että en tiiä raskiiko täydellistä (ja kallista) reppua käyttää skeittikamojen roudaamiseen. Päätin, että pohdin asiaa uudestaan, jos törmään samaan reppuun myöhemmin reissulla. Pidemmälle hankintaa ei voinut lykätä, kun reppua ei muistettu Helsingin liikkeen valikoimissa nähdyn ja perheen industrytietotoimisto kertoi, että merkki on suuntaamassa pelkästään Japanin markkinoille.

Matkan piti Nykistä siis jatkua Hancockiin, mutta jumiuduttiin kahdeksi yöksi Chicagoon. Chicagon Burton Store oli viime Chicagon kerralta tuttu, ja kun muutenkin oli tekeminen aika vähissä, päätin että käyn sieltä repun hakeen. Jos ei muuten niin muistoksi Chicagon lomasta, jollaista ei haluttu.

IMG_4035m
Jos rahalla olis saanu oikeesti kassillisen temppuja, niin olisin voinu fronttirokista puuliin muutaman sata dollaria maksaakin

Kyseinen reppu näkyykin sitten miltei kaikissa lopuissa matkakuvissa, kun se oli kokoajan mukana haikkaamassa ja kaupungilla. Tosin skeittisuojia säilöin reissun ajan vielä vanhassa repussa. Vanha reppu jäi SeaTacin lentokenttähotelliin, ja eilen sitte ku reppua tarvitsin sulloin skedekamat vanhaan, liian pieneen reppuun. Olin siis alunperin oikeassa, ei todellakaan kannata ostaa täydellistä skeittireppua. Onneks mun suojeluvaisto ei yleensä kanna kovin pitkälle, joten eiköhän se kohta ole luonteva osa mun nuhjuista tyyliä.

IMG_4411m
Reppu selässä Cape Perpetuan päälle

Skeittikamat meidän seurueen välinehifistelijä oli jo ennalta tilannut ystävien luokse Hancockiin. Mulle ei tullut kuin dekki ja laakerit. En todellakaan osta uusia kamppeita huvikseni, koska niiden sisäänajo on ärsyttävää. Mistä syystä kamoja tulee vaihdettua vaan harvoin jolloin uusilla kamoilla skeittaus pysyykin ärsyttävänä kun pääsee jumiutuun. Kierre.

IMG_4042m
Askartelin reissukompliitin kuntoon innokkaan apurin avustuksella

Roadtrip-osuudella ei kovin järjestelmällisesti shoppailtu, mutta muutamissa skedekaupoissa käytiin fiilistelemässä. Fiilistelyosastolle ei todellakaan mene mitkään kauppakeskusten Zumiesit, ne on painajaisia. Ei toki ihan niin painajaisia, kuin Nykissä Times Squaren Elementin kauppa, jossa joka myyjä tuli innosta puhkuen heittään yläfemmat.

Oltiin ajelemassa viinitiloja katsomaan, kun silmiin osui skedekauppa Santa Rosassa. Valikoima oli hyvä, samoin palvelu, joten mukaan tarttui Emerican kengät viininpunaisina, viinialueen kunniaksi. Koomista oli, että spottasin ne kengät ennen Lauria, joka myrtyneenä ilmoitti, että se oli jo mainoksista kattellut niitä. Laurihan tietää aina mitä on meneillään ja tuloillaan, niin sitten mä meen ostaan uuden teknologian kengät sen nenän edestä, hehe. Ja ei, samaan talouteen ei mahdu kahta paria samoja kenkiä edes erivärisinä ilman tuulipukufiboja.

WP_000199
Kuvittele viininpunaiset kengät tuohon kultaiseen laatikkoon.

Tuliaiseksi Suomeen tuotiin viinitilalta maistelun päätteeksi ostamamme viinit. Kierros/maistelu olis maksanut 20 dollaria, mutta se hyvitettiin pullo-ostoksissa, joten viinien ostaminen oli silkkaa säästöä (ja myös kuuluu tapoihin viinitiloilla käydessä). Vähän kyllä stressasin pullojen säilömistä auton takaluukussa parin seuraavan viikon ajan. Ei se optimaalein säilytyspaikka. Toinen tuliaispulloista jo juotiinkin hyvässä seurassa heti kotiinpalattua, ihan oli hyvää edelleen.

IMG_4196m
Tarkistus menossa, että varmasti tulee hyvä ostos tehtyä.



keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kuumuus

Lomalta palattua mua oli töissä ilahduttamassa pieni lahja näppiksen vieressä. Kyse oli juomapuollosta, jonka keskiosan voi täyttää vedellä ja pakastaa, ja kun pullon täyttää ja laittaa pakastetun osan pulloon niinpä juoma pysyy pidempään kylmänä. Mulla on aikaisemmin ollut samasta tee-se-itse versio, eli oon pakastanut muovipullossa vettä kuumille skeittipäiville. Jos se menee umpijäähän, niin hetki menee, ennen kuin nesteytystä on saatavilla, mutta ompa ainakin kylmää juuri sulaneena. Tämä kehitellympi versio ilahdutti siis mieltä kovin. Logopainatuskin paljasti lahjojan joten ei jäänyt tuntemattomaksi ihailijaksi (niitähän toki riittää, mutta missä on lahjat).

Kylmän juotavan hankkiminen oli reissullakin aina välillä haastavaa. Roadtrip-osuuden alkupäivät kuluivat hitonmoisen kuumassa Kaliforniassa. Jenkeissä miltei jokaisella skeittiparkilla (jotka usein sijaitsevat urheilupuistojen yhteydessä) on juomapisteitä, joten vettä kyllä saa. Se vaan on lämmintä. Ja vaikka keho käsittääkseni tehoikkaimmin käyttää ruumiinlämpöistä vettä, niin ei sillä tunnu jano taittuvan. Juotavan jatkuva ostaminen limsa-automaateista ei tule kysymykseen noin pitkällä reissulla, samalla rahalla mieluummin tekee yhden Köpiksen skeittireissun loppukesästä.

Photo 26.6.2013 5.23
Lahja kuolee kuumuuteen Lake Cunninghamissa

Varsinkin ensimmäiset skeittipäivät, jotka skeitattiin San Josessa Lake Cunninghamin parkissa, oli todella tuskaisia. Parkkiin on pääsymaksu (ainoa maksullinen parkki, joka reissuun sisältyi) ja niin ollen myös aukioloajat. Ja jos "aamulla" pääsee skeittaan klo 11, niin silloin on jo peli menetetty ja hikinoro valuu selkää pitkin jo siinä vaiheessa, kun laittaa suojia päälle. Lisäksi siellä ei ole puita tai muita varjopaikkoja, pelkkää paahtavaa kuumuutta.

IMG_4211m
Lauri Sebastopolissa ei ihan suihkunraikkaana

Yleisesti ottaen jenkeissä parkeille on aukioloajat, usein "Dawn-dusk" mutta saattaa olla myös esim. 9 am -10 pm. En oikein tiedä, kuinka kirjaimellisesti skeittiparkkien sääntöjä tarvii noudattaa, sillä esimerkiksi Kaliforniassa Sebastopolin parkilla kävi kummallakin kerralla kun siellä olimme poliisi valvomassa kypärän käyttöä. Sakkoja ei jaettu ainakaan sillä kertaa, mutta skeittaus piti lopettaa (käytännössä siksi aikaa, kuin poliisi oli paikalla). Molemmat käyneet poliisit oli tosi lepposia, toki myös itellä oli moitteettomasti kypärä päässä niin mikäs siinä smalltalkatessa.

IMG_4301m
Ensin skeitataan sileää parkkia suojat päällä, ja sitte kruisaillaan raffia asvalttia autolle suojat repussa ja kypärä kädessä. Kuva Eurekasta.

Nyt kun aloin kypärästä puhua, niin jenkeissä on kaikissa virallisissa parkeissa portilla ohjeistus parkin säännöistä. Kaliforniassa useimmat säännöt edellyttivät kaikenikäisiltä kypärän, polvareiden ja kyynäreiden käyttöä, mutta käytännössä kai vain kypärän käyttöä valvottiin (ja eihän tietty suurimmassa osassa parkkeja mitän säännöllistä valvontaa ole minkään asian suhteen). Oregonissa puolestaan kypäräpakossa oli ikäraja, olisko ollut 15 tai 16. Muut suojat olivat vaan suositeltuja. Käytännössä samanlainen käytäntö kypäröiden käytössä näkyi olevan kuin Suomessa, eli lapset käytti ja muut ei, poislukien Sebastopolissa, jossa miltei kaikilla oli kypärä ainakin mukana.

IMG_4354m
Olkihattu ei olis tainnu Sebastopolin poliisisedälle ihan kelvata, mutta tää olikin Florencessa. Kuvan skeittaaja ei kuulu meidän matkaseurueeseen.


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Aamukahvi

Palasin töihin ylhäiseen yksinäisyyteen, sillä muut ovat ansaituilla lomillaan. Näin ollen meidän työpaikan perinteiset aamukahvit jäävät juomatta, yksin kun en jaksa keitellä ja muutenkin tuntuu, että pieni vieroittautuminen kofeiinista voisi olla paikallaan. Jenkkilässä kun pieninkin kahvi on Suomi-mittakaavassa iso, ja niitä mukillisia tuli päivässä helposti muutama napattua. Hyvä kahvi ja sen rauhassa nauttiminen kuuluu ehdottomasti lomaan. Voisi se kai kuulua arkeenkin, mutta meillä töissä keitellään Juhlamokkaa ja talon puolesta tarjolla on rasvatonta maitoa, eli eihän se ihan Starbucksin lattea päihitä. Muutaman kerran vuodessa aina tsemppaan, ja tuon omat rasvamaidot, mutta sitten se innostus aina hyytyy ja jatkan kahvini pilaamista tuolla pirullisella maidon irvikuvalla. (Kahvit talon puolesta on toki plussaa, oon ollut myös työpaikoissa missä on tuotu omat kahvit ja maidot.)

Työharjoittelussa Hancockissa ollessani keittelin joka aamu Starbucksin kahvit, lämmitin mikrossa maidot (oikea maidon ja kahvin suhde on sellaset fifty-sixty) ja kävelin tien yli duunipaikalle ison, höyryävän mukin kanssa ja nautiskelin sitä rauhassa samalla, kun kävin päivän artikkelien pariin. Jaksoin fiilistellä herkullista kahviani joka ikinen aamu. Tarvis varmaan muuttaa Suomessakin duunipaikan viereen, niin saisi aikaiseksi tehdä saman.

WP_000273

Tää kuva on Seattlesta, ensimmäisestä Starbucksista. Starbuckseja siinä kaupungissa riittikin joka kulman takana, mutta pitihän sitä mennä aitoon ja alkuperäiseen, kun se matkan varrella sattui olemaan.





maanantai 15. heinäkuuta 2013

Maisemia

Ensimmäinen duunipäivä selätetty ja voin rauhassa jatkaa nyhräämistä reissukuvien parissa! Kuukauden reissun jälkeen on tosi vaikea jäsennellä mitään järkevää sanottavaa nähdystä ja koetusta. Kuvista pystyy toki koostamaan kronologisen kuvapläjäyksen, mutta muuten on vaikea oikein kertoa näin jälkeenpäin muutamalla lauseella oikein yhtään mitään (ja vielä päällä oleva jetlaagi ei tässä ainakaan auta). Oli kuitenkin myös mahtava viettää loma ilman läppäriä, ja sitä paitsi kirjoittaminen helpottuu kirjoittamalla ja ennen kuin käyn tosissani duunitekstien kimppuun niin nyt on hyvä verrytellä sormia blogin parissa.

Aina voi sitä paitsi tukeutua suosikkitoimintaani eli listojen laatimiseen. Tässä listattuna loman kolme kauneinta maisemaa, olkaapa hyvä.

IMG_4267m

Highway One, mitenkään erittelemättä. Rantoja, kallioita ja metsää, pysähdyspaikkoja vähän väliä, valitse haluamasi maisema. Tälle Point Arena Lighthousen majakalle tarvitsi tehdä muutaman mailin koukkaus, mutta just sen takia ajopäivien suunnitellut mailt pidettiin pieninä, että ehdittiin tekeen just niin monta koukkausta kuin haluttiin.

IMG_4174m

Kalifornian viinialueet. Olin ostanut Stockan alennusmyynneistä Napan ja Sonoman viinitiloista kertovan kirjan. Kirjan esittelemistä tiloista tietysti valitsin vierailukohteeksi kirjoittajan kauneimmaksi suositteleman paikan, Iron Horse Wineryn Russian River -alueella. Tila oli kukkulan päällä ja viinienkin maistelukin tapahtui ulkona, joten muilla tiloilla käymättä allekirjotan kirjan tekijän näkemyksen. Tämä oli paras ja kaunein!

IMG_4055m

Amerikan kotini, Hancock/Houghton Michiganissa, on sekä itselle rakas paikka että myös kaunis ja kuvauksellinen, kunhan tietää mihin mennä. Halusin heti sinne päästyäni mennä käymään lempipaikallani, missä kaupungit jakava kanaali avautuu Lake Superorille. Kun pääsimme paikalle, myrsky nousi yllättäen ja kovalla voimalla. Tätä kuvaa ei ole muokattu, vaan valo on luonnollinen. Ei jääne epäselväksi, mistä suunnasta myrsky tulee?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Paluu

Huomenna aamulla töihin kuukauden loman jälkeen. Uskokaa tai älkää, niin on ainakin tässä vaiheessa ja ainakin ajatustasolla ihan kiva saada arkirutiineita vaihteeksi. Kuluneen kuukauden aikana olin pisimmillään neljä yötä samassa paikassa, joten laukku tuli pakattua aika monta kertaa.

Pitkiä lomia oon toki aikasemminkin pitänyt, mutta nykyisessä elämäntilanteessa tuntuu vieläkin tosi hämmentävältä, että on kuukauden poissa työpaikalta, mutta palkka tulee ihan normaalisti. Mahtavaa. Aika moneen otteeseen sitä saikin tehdyllä kesälomareissulla Amerikan maalla selittää. "No, me nyt ollaan kuukausi lomalla niin tultiin tänne ja käydään kuudessa osavaltiossa...". Muutamakin jenkki oli lomista keskustelun jälkeen valmis muuttamaan Eurooppaan.

Vaikka kuukausi lomailua on aivan tosi pitkä aika, niin kiire loppujen lopuksi tuli ja tekemistä oltaisiin keksitty toisellekin kuukaudelle. Tässä pikainen katsaus kuukauden kulusta.



Aloitettiin matka muutamalla päivällä New Yorkissa.

IMG_3844m
Näkymät Empire State Buildingista

Jatkettiin matkaa entiseen asuinpaikkaani Michiganin ylemmälle niemimaalle, mutta lentosäät eivät suosineet ja jäätiin kahdeksi päiväksi jumiin Chicagoon.

IMG_4024m
Suunnitelmat Lake Superiorista vaihtui Chicago Riverin turistiveneilyksi.

Kovasti odottamani Hancockin visiitti jäi vain yhden kokonaisen päivän mittaiseksi.

IMG_4081m
Tässä paikan tunnistettavin maamerkki, Hancockin ja Houghtonin erottava nostosilta

Michiganista lennettiin San Franciscoon, josta otettiin auto alle ja ajeltiin rantaa ylös Seattleen. Pelkästään tähän matkaan olisi saanut kulutettua kuukauden verran, ja mekin jouduttiin jättämään Highway ykkösen Washingtonin rannan kautta kiertävä koukkaus ajamatta, kun aika vaan loppui kesken. Tokihan siis sen matkan olisi ajanut muutamassa päivässä, jos oma näkemys lomasta on autossa istuminen. Meillä matkaa hidasti mm. kuudessatoista eri skeittiparkissa skeittaaminen.

IMG_4247m
Highway Onen ajaminen on melkoista mutkittelua ja maisemat ovat vaihdellen upeita,henkeäsalpaavia tai mielettömiä.