torstai 26. syyskuuta 2013

Shoot me

Oon yrittäny muistutella kaikkia mahdollisesti asianosaisia Tyttörullalautailijoiden valokuvaskabasta. Tehokkain muistutuskeino oli, kun menin tossa yksi päivä Vuosaareen skeittaan ja näin siellä Keken, joka oli kuvailemassa kaveriaan. Huomautin, että TRL:n skaba on vielä käynnissä, että jos et aio siihen ketään muuta kuvata niin nythän voitkin kuvata mua kun mä oon täällä ja sulla on kamera kädessä.

Yleensä musta ottaa kuvia Lauri. Laurilla on ihan hyvä näkemys ja perustatsi kuvaamiseen, mutta sitä kiinnostaa enemmän skeitata kuin kuvata. Niinpä kuvat useimmiten otetaan niin, että pyydän, otatko musta kuvan tuossa kohdassa ja sitten se ottaa. Paras saada juttu tehtyä parilla yrityksellä, koska muuten jää ottamatta. Joskus myös, esim. just tän kuvaskaban innoittamana, se saattaa innostuakin ja esim. tulla kuvaileen puulin pohjalta, jolloin joudutaan jo sopimaan ja säätämään linjoja sun muuta vähän enemmän.

IMG_5732m
Maija fiftaroi Vuosaaressa

Keke katseli vähän aikaa mun rullausta ja näytti sitten suunnitellun rajauksen ja miten asettuisin siihen fronttikaarroksessa pitäen laudasta kiinni. No en oo sellasta koskaan elämässäni tehnyt, mutta eihän se auta kun parhaansa mukaan tehdä, jos toisella on visio. Joka kerran jälkeen sain uuden ohjeen. Mä en tietenkään ollut kauheesti panostanut vaatevalintaan kun ei ollut tarkotus kuvata, mulla oli mitäänsanomaton tumma huppari ja alla ihan yhtä tylsä t-paita. Ne sai vähän tyytymätöntä kommenttia, mutta minkäs teet. Lippis piti nostaa ylemmäs, ettei kasvot jää varjoon, t-paita ei saanut näkyä alta, polvea piti vääntää alemmas ja toinen käsi piti suoristaa. Lopulta asento kelpasi ja siirryttiin toiseen temppuun. Taas korjattiin käden ja pään asentoa, hiottiin ylipäätään tempun sujuvuutta ja odoteltiin tyhjää hetkeä taustalle.

IMG_5762m
Kuvilla Laurista ei voi osallistua kisaan, mutta niitä voi aina käyttää blogikuvituksina

Lopputuloksena TRL:n skaba sai kolme kuvaa lisää ja mä sain vasta lähiviikkoina oppimaani temppuun älyttömästi varmuutta kymmenien toistojen jälkeen. Vaikka ite mieluummin opettelen uudet jutut suoraan raneihin, enkä hinkuta niitä yksittäin, välillä on hyvä vaan tehdä toistoja. Kuvaus on siihen mitä mainoin tekosyy.

Mulle on oikeastaan ihan sama, pärjääkö kisassa Keken, Laurin vai mun itse ottamat kuvat vai onko joku muu tällä kertaa parempi. Kunhan nyt tulisi mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia, niin saatais tuomaristolle päänvaivaa. Kisan ansiosta tuli kuvattua ja oltua kuvattavana kuitenkin vähän enemmän kuin ilman kisaa. Kisaan tulee muuten tuomaroinnin lisäksi yleisöäänestys, laittelen linkkiä sitten kun sellainen on olemassa.

IMG_5787
Mä Vuosaaressa, kuvan otti Maija

Vielä ehdii mukaan myös itse kisaan, tässä ohjeistus:

TRL:n valokuvauskilpailun aiheena on skeittikuva suomalaisesta tai Suomessa asuvasta tyttöskeittaajasta. Kuvaaja saa olla mitä sukupuolta tahansa, kunhan kuvassa shreddaa tyttö. Tällä kertaa longboard- ja hengailukuvat jätetään kisan ulkopuolelle. Kisa on käynnissä 30.9.2013 asti.

Kuvan tulee olla otettu vuoden 2013 aikana. Kuvaaja saa lähettää kisaan enintään kolme kuvaa. Kuvia saa käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla.

Kuvan tulee olla osallistujan itsensä ottama, ja kuvaajalla tulee olla siihen täydet oikeudet. Kuva ei saa olla aiemmin julkaistu. Kuvaajalla tulee olla myös kuvatun skeittaajan suostumus kisaan osallistumisesta.

Kilpailuun osallistuvien valokuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla. Järjestäjä ei saa ilman kuvaajan lupaa muokata tai muuttaa kuvan sisältöä tai rajausta.

Järjestäjällä on oikeus julkaista kilpailuun osallistuvat kuvat verkossa yleisönäänestystä varten. Lisäksi järjestäjällä on oikeus julkaista palkitut kuvat kilpailun tulosten esittelyn yhteydessä valitsemissaan kanavissa. Kuvien julkaisun yhteydessä mainitaan kuvaajan sekä skeittaajan nimet. Lisäksi järjestäjällä on oikeus koostaa kuvista valokuvanäyttely.

Järjestäjä voi myöhemmin käyttää kilpailuun osallistuneita kuvia kuvaajan luvalla esimerkiksi tapahtumamainonnassaan ja verkkosivuillaan. Kuvia voidaan luovuttaa myös TRL:n yhteistyökumppaneiden käyttöön niin erikseen kuvaajan kanssa sovittaessa.

Osallistuminen

Toimita kuvat (max. 3 kpl/ kuvaaja) korkearesoluutioisina versioina osoitteeseen tyttorullalautailijat@gmail.com. Mainitse viestissä kuvaajan ja kuvattavan yhteystiedot, kuvan ottoaika ja -paikka sekä halutessasi vedettävä temppu.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Maalla on mukavaa

Nyt tulee heppajuttuja. Mutta ei hätää, ratsastuskin on katsokaas laji, missä on ihan ookoo käyttää polvisukkia ja ruutupaitoja, joten hyppy lajista toiseen ei ole suurensuuri.

Pidin siis perjantaina vapaapäivän ja lähdin Kiikkaan pitkäksi viikonlopuksi. Kiikassa asustaa Heidi katraineen. Katraan koko ja sisältö vaihtelee, tällä erää siihen kuuluu pari lasta, vain yksi koira, kuusi hevosta ja poni. Oli katras millainen tahansa, sinne tuntuu aina mahtuvan yksi kappale ylikasvaneita heppatyttöjä.

IMG_2081
Vilma vanha sitruunanaama, on se ihana

IMG_2068
Siis mitä sä teet? Haluan kanssa osallistua, sanoo Tahvo.

Edellisestä kerrasta Kiikassa oli ihan luvattoman kauan aikaa. Heidi haki mut junalta, satuloitiin suorilta unelmieni hevosen Vilman ensimmäinen varsa Prinsessa Ruusunen, nostettiin tartsani puuhun ja Heidi lähti kuskaan lasta partioleirille. Ruusunen on nelivuotias ja osaa sekä ratsun että ravurin puuhia. Ratsuna se on ihan mieletön, kuten emänsäkin. Menohaluja on myös, hetken arvelutti jäädä yksin moisen dynamiittipötkelön kanssa, mutta ei räjähtänyt tällä kertaa. Heidikin soitteli paluumatkalta, että oonko hengissä vai saakohan hän murhasyytteen. Oli sitten siinä vaiheessa tullut mieleen, että en ole juuri lähivuosina hevosen selässä ollut...

WP_000366Heppatyttö onnessaan Ruususen selässä

WP_000374
Voi ei noita korvia, sehän on kuulolla

Viikonloppu kului heppojen parissa. Käytiin me vähän kylilläkin perjantai-illan kunniaksi. Melkein oltiin katsomassa Aikakonetta, kun sen piti Seurahuoneella soittaa, mutta elettiinkin väärää kuukautta. Sellasta se on noiden Aikakoneiden kanssa, aina ei osu ihan kohdilleen. Ei haitannut, käytiin karajoikussa ja muuten vaan Vammalan yössä.

WP_000326
Lähiruokaa aamiaiseksi

IMG_2082
Lähiruokaa välipalaksi

Lomogram_2013-09-21_08-50-00-PM
Vuoden lapsenvahti otti kuvaa ja poni pölli lapselta hiekkalapion kädestä

Heidi ehdotti, että oltaisiin käyty Ruususella ajolenkillä, mutta mä halusin mieluummin ratsastaa. Kärrylenkki kuulosti kuitenkin hauskalta idealta, joten valjastettiin kärryjen eteen shetlanninponi Masa. Vähän kävi kyllä sääliksi käskeä ponia liikkumaan, kun kärryille kipusi mun lisäksi Heidi ja Sulo-poika. Kokoonpanon viimeisteli narun päässä vielä koira jolkottelemassa. En todellakaan muista, koska viimeksi olisin ollut ohjaksissa, vuosia sitten joka tapauksessa. Mullahan oli aikanaan raviajolupakin ajettuna, nyt se on jo vanhentunut. Ja Heidi kuittaili mulle, kun annoin Masan huijata ja hölkötellä kaikessa rauhassa. Heidi sitten näytti, että vähän käskemällä sai maisematkin vaihtuun.

IMG_2060m
Bestikset Kalle ja Kipinä

WP_000323
Vilman tytär, Prinsessa Ruusunen, on äitinsä näköä ja luonnetta

Niin se kuitenkin vaan loppui pitkäkin viikonloppu ja ei auttanut kuin nyppiä heinänkorret housuista ja suunnata kohti Helsinkiä. Olisin voinut ottaa Ruususen junassa mukanani, sen verran ihana otus, mutta Lauri suostui vain sillä ehdolla että "kastelisin, tai mitä hoitoa se vaatiikin" sen itse. Sellaseen jatkuvaan huolenpitoon mulla ei oikein toi sitoutumisen aste riitä, joten jätin nyt vielä varmuuden vuoksi neiti Ruususen Kiikkaan. Mutta meen kyllä pian uudestaan.



tiistai 17. syyskuuta 2013

Suomen hitain skeittaaja

Sunnuntaina kisattiin slalom-skeittauksen SM-kisat. Valmistautumisessa saattoi olla hieman parantamisen varaa. Oli tullut käytyä kesän aikana kahdesti treeneissä. Laudan olin vihdoin saanut ostettua, joten näin kolmansissa SM-kisoissani pääsin vihdoin kisaamaan ikiomalla laudalla. Perjantaina kävin ratsastamassa. Kroppa ei taas oikein oo tottunut siihen lajiin, joten polvet harotti vielä sunnuntainakin vastakkaisiin suuntiin. Lauantaina käväsin vertillä, jossa vetäsin pitkästä aikaa ihan kunnolla selälleni niin, ettei paljon ranka taipunut seuraavana päivänä. Vertiltä jatkoin katsomaan ratsastuskisoja Stadikalle Heidin kanssa ja sen jälkeen tuli mentyä muutamille drinksuille, että ei ainakaan olisi liian levännyt kisapäivän koittaessa.

Oli mulla kannustusjoukkokin mukana, mutta joukko puoliintui kun asiasta innoissaan ollut veljenpoika 2v nukahti autoon matkalla kisapaikalle ja veteli sikeitä koko kisojen ajan. Veli sentään jaksoi kuvata ja hengata mukana, kuvista siis kiitos Kimmolle.

IMG_5890m
Oranssit oikeelta valkoset vasemmalta...

Lopputulemana olen virallisesti Suomen hitain skeittaaja. Olin kaikilla kolmella radalla hitain kaikista kisaajista. Ihan turha tulla väittämään mulle, että olisi hitaampi. Ei ole todisteita, mullapa on hitaimmat ajat kellotettuna. Todisteet täältä.

IMG_5908m
Hannalla muutaman sekunnin enemmän tekemisen meininki. Tai siis vähemmän.

IMG_5951m

IMG_5954m

torstai 12. syyskuuta 2013

Nokiaa ja muita kriisejä

Mulla on ollut identiteettikriisi maanantaista saakka. Se puhkesi, kun vieraassa rakennuksessa väistin vastaankävelevää naista ja melkein törmäsin peiliin. Rautalangasta väännettynä en siis tunnista työminääni peilistä ensivilkaisulla. Oli kyllä melko uudet vaatteetkin päällä, mutta silti aika pelottava kokemus.

Duunissa on ollut nyt tosissaan kiire. Siis niin kiire, että päivät vaan loppuu totaalisen kesken ja tekemättömät työt ahdistaa. En oo silti jäänyt töihin yötä myöten notkuun, kun tarvii kuitenkin ehtiä skeittaan töiden jälkeen. Jos on monta pitkää päivää peräkkäin, niin työteho vaan kärsii ja sitten en ainakaan saa to do -listaa lyhennettyä. Olin kuitenkin toiveikkaasti merkinnyt huomisen vapaapäiväksi, joten se oli pysynyt tyhjänä palavereista sun muista. Vapaapäivän jouduin siirtään hamaan tulevaisuuteen mutta jos nyt sais edes jotain hallinnan tunnetta työhönsä, olis sekin jotain.

Vähän perspektiiviä on kuitenkin vielä jäljellä, kun kävin Tampereella ollessani katsomassa Terrakotta-armeijaa esittelevän näyttelyn Vapriikissa. Siellä sai muutama tyyppi paiskia hommia, että tuhannet sotilaat saatiin valmistettua - suojellakseen kuollutta keisaria tuonpuoleisessa.

IMG_1103
Liukuhihnalta syntyy terrakottasotilaita

Näyttely ei ollut niin kiinnostava kuin odotin, suurin yllätys oli sotilaiden suuri koko. Ne oli nykyeurooppalaisiksikin pitkiä, n. 180-190 senttisiä. Eli ei kovin realistisen kokoisia senaikaiksi kiinalaisiksi. Muuten näyttely sisälsi lähinnä esineitä vitriineissä, en oo tarpeeks kulturelli ihminen että olisi jaksanut kiinnostaa.

Lisäksi piti käydä vielä Nokialla ennen kuin se muuttuu Microsoftiksi. Vai mites se kauppa nyt menikään, liittykö kuntauudistus siihen kuinka vahvasti? En pysyny kärryillä.

IMG_1089

Matka Nokialle kuljettiin höyryjunalla. Kesän viimeinen museojuna kulki Tampereelta Nokialle ja takaisin. Haisi ihan saunalta. Kun oli jo kyydissä, tajus että olis varmaan ollu siistimpää vaan katsella ohikulkevaa junaa matkan varrelta, kun eihän sitä junan eteenpäin puksutusta sieltä sisältä nähnyt. No mutta tulipahan käytyä Nokialla.

IMG_1098m

IMG_1076mv

IMG_1080m

IMG_1095m

maanantai 9. syyskuuta 2013

Hämettä linnalla ja ilman

Mulle oli duunikalenteriin lykätty yhden yön seminaarimatka Hämeenlinnaan. Seminaaria seuranneelle viikonlopulle oli kalenterissa Elisen synttärikemut Tampereella, joten mitä sitä turhaan välissä yrittäisi Helsinkiin. Onnistuin vielä saamaan Tampereelle haastattelun seuraavalle maanantaille, joten kun nyt Syrjä-Suomesta poistuu niin poistuu sitten kunnolla! Keksin vielä yhden etapin matkalle, ja alotin matkan yhtä iltaa aikaisemmin menemällä Riihimäelle veljen perheen luokse.

Tällaiselle reissulle joutuu jo tosissaan miettimään, mitä pakkaa. Ei kai siinä mitään, kun heittäisi kamppeet autoon, mutta kuten veljenpoika 2 v asian tiivisti: ”Leenalla ei ole autoa. Leenalla on lullalauta ja juna.” Rullalaudalla ja junalla kun kulkee, niin kauhean montaa kapsäkkiä ei viitsi kuljetella. Mukaan tarvi kuitenkin duunin puolesta (ison ja painavan) läppärin, järkevän asun seminaariin ja haastatteluun sekä illalliselle mekon tykötarpeineen. Vapaa-ajan puolelle tarvi kuitenkin roudata lauta ja viiden päivän reissulle jo jotain vaihtovaatettakin. Että vaikka Statum toki onkin siisti merkki, niin on siihen muutkin syyt, että sama paita joka kuvassa kaupungista riippumatta...

1291336_10202005197754745_1425728778_n
Minin mutka fronttiin. Kuva Tuomo, tänks.

Pakkauksen lisäksi tämmöisellä matkalla joutuu vähän suunnittelemaan logistiikkaa. Esimerkiksi jos hotelli ja skeittiparkki eivät ole vierekkäin, ja tyhjää aikaa seminaarin loppumisesta illallisen alkuun ei ole kahta tuntia kauempaa, kulkeminen täytyy hoitaa tehokkaasti. Kun ”vapaa ohjelma” alkoi, potkaisin korkkarit jalasta ja kiskoin skedekamat päälle, syöksyin vuokraamaan pyörän, sotkin parkille, skeittasin maksimiajan, poljin umpihiessä takaisin ja pikasuihkun ja –meikin kautta päivällispyötään. Sitten onkin kiva rauhottua taas keskustelemaan työsidonnaisista asioista hangon keksinä hyvien skeittien jälkeen.

Perjantaina kävin vielä sessaroimassa Minin parkilla ihan ajan kanssa, kun sain seuraakin. Vaikka jo torstaina oli hyvät skedet, ni nythän ne vasta olikin. Tuomo tsemppas uuden tempunkin päälle. Siitä oli hyvä jatkaa Tampereelle Tikkutehtaan DIY-parkin haastaminen mielessä.

Lauri tuli kans Tampereelle ja aikataulusyistä päädyttiin skeittaan matkalla Elisen synttäreille. Onneks se ei oo niin justiinsa, päivänsankari ymmärsi kyllä, kun tultiin mestoille ei niin suihkunraikkaina. Nopeilla Tikkutehtaan skeiteillä nähtiin tuttujakin ja sai vähän mallia miten sitä parkkia voi skeitata jos homman osaa. Tamperelaiset on hullun hyviä skeittaan, mitä ne laittaa juomaveteen? Jotain eri juttua kuin Nokialla mitä ilmeisemmin. Miksi ikinä muutinkaan pois?!

IMG_1131m
Teilillä yli ja suunta kohti isoo kippoa. Kuva Lauri.

Jos Tikkutehdas ei ole tuttu, tässä klipillinen mun kruisailua sunnuntailta. Mahtava parkki, mutta ottaa kyllä luulot pois turisteilta. Paitsi just tällä ranilla haha.

Helsinkiin palasin tänään onnistuneen haastisaamun jälkeen. Niin hyvä fiilis että vois vaikka ens viikonloppuna taas hypätä junaan. Suunnaksi aattelin tällä kertaa Kiikkaa. Sinne ei kylläkään mene junaa, joten tarvinnee hieman hioa suunnitelmaa.






sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Skate California, Oregon & Washington

Skeitattiin Amerikan matkan aikana kuuttatoista skeittiparkkia ja vierailtiin lisäksi kuudessa, joissa ei syystä tai toisesta skeitattu. Paljastan nyt ihan alkuun suosikki TOP 5:sen. Jos haluatte sinkoilla ympäri Amerikan länsirannikkoa kaariskeittauksen perässä, käykää ainakin näissä parkeissa:

1. Fremont, CA
2. Glenhaven, Portland OR
3. Lincoln City, OR
4. Lake Cunningham, San Jose CA
5. Sebastopol, CA

Mun ja Laurin kuukauden jenkkilomasta siis 2,5 viikkoa käytettiin betoninähtävyksien parissa. Ajettiin kaksi vuotta sitten mun jenkeissä asumisen päätteeksi Highway One San Diegosta San Franciscoon ja nyt oli luontevaa jatkaa siitä mihin jäätiin eli ylöspäin koko matka Seattleen asti.

Lauri oli erinäisten skeittisaittien ja -leffojen perusteella laatinut parin aanelosen listan vierailukohteista. Onneksi tykätään samantyylisistä parkeista, eli puulit ja isot kaaret maistuu, toisaalta myös pienet ja loivat esim. miniramppipuulit on kivoja. Aika monet on spotattu Dan's skate pagelta, joka on todella hyvä saitti jenkkeihin skeittireissuja suunnitteleville kaariskeittaajille.

Aloitettiin listan läpikäyminen tutusta Lake Cunninghamista. Parkki on ihan mieletön, mutta pääsymaksu+parkkimaksu ja varsinkin rajalliset aukioloajat ei ole bonusta. Tää mesta on jostain syystä näkynyt usein herra Caballeron kuvissa ja haastiksissa, olispa ollut siistiä sattua samaan aikaan sessareille. Niin ei tälläkään kertaa päässyt käymään. Ylipäätään viime reissulla spotattiin enemmän proskeittareita, tällä kertaa ei nähty juuri ketään.

Photo 26.6.2013 5.22
Täältä se alkoi ja tänne se edellisellä reissulla päättyi. Lake Cunningham Skate Park, San Jose, CA.

San Josessa käytiin myös Rooseveltin parkissa, koska sinne pääsi heti aamusta. Kuuma tuli silti ja parkki ei ollut mitenkään erityinen vaan luokkaa ihan kiva. Kannattaa toki huomioida, että nämä "ihan kiva" -tuomiot johtui todennäköisesti aina omasta väsymystilasta/ilman lämpötilasta tai jostain muusta, kuin varsinaisesti siitä parkista. Jokaisen näistä ottaisin Helsinkiin ilomielin.

IMG_1888m
Roosevelt skate park, San Jose, CA

Matka jatkui San Josesta Fremontiin. Oltiin siellä aamukasilta ja ei oltu läheskään ensimmäisiä. Kertoo jotain päivälämpötiloista...Siellä oli kaikkea miniramppipuulista tosi isoon Bondi-bowliin. Tepastelin varmaan puoli tuntia ison puulin ympärillä, ennen kuin uskalsin dropata sisään. Ei niinkään se droppaus vaan heti pian vastassa ollut waterfall, vauhdit oli pikkasen eri kuin Vuosaaren puulissa, heh. Hyvin meni kuitenkin, paitsi sieltä ylös könyäminen oli joka kerta yhtä vaikeeta.

IMG_1917
Fremont, CA ja iso bowli.

Seuraava stoppi oli viinialueilla. Sebastopolissa oli myös monipuolinen parkki, jossa käytiin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla parkissa kävi poliisi valvomassa kypärän käyttöä.

IMG_4207m
Sebastopol, CA. Erityispisteet kauniista hiekanväristä, vaihtelua harmauteen!


Viimeinen parkki mitä skeitattiin Kalifornian puolella oli Eurekassa. Tähän parkkiin en saanut jostain syystä mitään tatsia, ainoot kuvatkin on kun rullaan takasin autolle.

IMG_4301m

Ylitettiin raja Oregonin osavaltioon ja samalla parkkien pinnat muuttui astetta raffimmaksi. Ilmasto tekee parkeille tuhojaan aika nopeasti, ja vinkkinä reissuja suunnitteleville, että ne parkit jotka skeittileffoissa näyttää tosi tasaisilta on yleisimmin aika raffeja, taas sellaset leffoissa läikikkään näköisissä parkeissa oli vielä sileetä pintaa jäljellä. Näitä parkkeja näkyy paljon ainakin Baconin ja Lifebloodin leffoissa.

Brookingsissa käytiin iltasessareilla ihmettelemässä tiukkaa puulia ja vähän turhan löysää ajelualuetta. Leffoista tämä on tuttu yleisesti siitä, että puulin yli pääsee hyppäämään (ei kokeiltu).

IMG_1927
Brookings, OR. Tiukempaa sorttia tuo puuli, Lauri tuli sen kans toimeen mutta mä en.

Seuraavat aamusessarit puolestaan oli Gold Beachilla.Tästä parkista jäi mieleen isot, puulin pohjalle tippuneet hämähäkit, jotka hyvin pitkälti määritteli mun ajelulinjat, kun en halunnut niiden ylikään ajaa.

IMG_1932m
Gold Beachillä oli ainakin tila hyödynnetty maksimaalisesti, pinta-alaa parkilla oli tosi vähän.

Reedsportista en ottanut kuvaa. Oltiin edellisenä päivänä haikattu Humbug Mountainin päälle ja jalat oli ihan hapoilla, joten aika löysää menoa oli. Ihan hyvä oli löysäilläkin, sillä seuraava kohde Florence kamppaili vahvasti paikasta top vitoseen. Täällä käytiin ensin päiväsessareilla, mutta tilan otti suvereenisti haltuun oregonilainen kuvausporukka. Oltiin just aikaisemmin puhuttu, että olis kiva nähdä jotain proskedeejiä livenä, kivahan sitä oli katsella mutta loppujen lopuks vielä hauskempaa oli, kun tultiin myöhemmin uudestaan ja skeitattiin ite. Katselee niitä muiden vetämiä temppuja sitten sateisina syysiltoina eikä kuivana kesäpäivänä.

IMG_4367m
Florencessa oli kans monenlaista tekemistä yhdessä parkissa

IMG_4362m

Florencesta matka jatkui Lincoln Cityyn. Sinne jäätiin loppujen lopuksi kahdeksi yöksi, koska tykättiin parkista tosi paljon. Tää parkki on rakennettu useammassa osassa, ja vanhimmat osat oli jo aikamoisen rosoisia. Osa parkista oli katoksen alla.

IMG_4461m
Yks suosikkipaikoista! Alkuun ajatus, että lähtis tuolta snakerunin päältä oli ihan järjettömän kuulonen, muutaman tunnin jälkeen ihan tehtävissä. Se vietti melkoisen paljon alaspäin, eli vauhtia tuli pumppaamattakin.

IMG_4428m
Sama ylhäältäpäin, Lauri siellä kärpäsenkakkana.

Lincoln Citystä koukattiin rantatieltä sisämaahan, koska Portlandia ei haluttu missata. Siellä suunnattiin ekana Pier Parkiin.

IMG_4508m
Portlandin Pier Park

Motelli oli kappas kummaa Burnside streetillä, eli matkalla keskustaan päästiin pyhiinvaeltamaan Burnsiden sillan alle. Plus saatiin huonenaapureiksi jotain leffoista tuttuja skeittareita (Antihero?), jotka sai aikaan aika jäätävää mekkalaa aamuyöstä ja seuraavana iltapäivänä hiippaili käytävillä aika vaisun näköisinä.

IMG_1959
Pyhiinvaelluskohde Burnside

Burnsidee ei skeitattu, vaikka ihan hyvin olis voinut, meno oli ihan ok jos ei välittänyt siitä että osa paikalla olleesta jengistä selkeesti asui siellä kaarien päällä. Mentiin sen sijaan Glenhaveniin joka oli tosi fiilis paikka. Paikalliset siellä skeittas ja koirat juoksenteli vapaana, ite sain reissun parhaita ajeluraneja päälle ja olin ihan fiiliksissä. Kuvia ei tullut otettua.

Oregonin keikauksen jälkeen palattiin takas rannikolle. Käytiin vilkasemassa Cannon Beachin parkkia, mutta ei jaksettu rullata. Seasiden parkkia Oregonin paikallisetkin kehui, ite en saanut tatsia siihen ja oikeastaan hypin siellä vaan pieniä rappusia ja annoin kaariskeittauksen olla.

IMG_4536m
Seaside

Oregon jäi taakse ja osavaltioksi vaihtui Washington. Aika alkoi loppua ja poistuttiin Highway ykköseltä ja suunnattiin Seattlen liepeille Kentiin. Skeitattiin siellä kohtuullisen tylsää East Hillin parkkia keskellä kuumaa päivää. Alkoi jo harmittaa, että lopahtiko skeittaus loppua kohti, mutta Seattlen Beacon Hillin parkki taas kolahti ihan kympillä. Paikalliset vielä neuvoi toisenkin parkin, joten käytiin loppuun vielä yhdellä bonusparkilla mikä ei ollut listalla, Delridgessä. Loistopaikka sekin. Seattlen skenestä oltiin enemmän pihalla ja yllätyttiin, että se oli niin hyvinvoiva. Seattlessa on myös erittäin hyvinvoiva tyttöskeittauskene, sieltä on lähtöisin sellanen kollektiivi/yhteisö/mikälie kuin Skate Like a Girl, joka toimii nykyään myös Portlandissa ja San Franciscossa.

IMG_4595m
Seattlen Beacon Hillin parkista otettuihin kuviin sai kaupungin skylinen taustalle

IMG_4602m

Videolla parin minuutin klippi Laurin puulikruisailua. Siinä heti ekana Lincoln Cityn snakerun, sitten Lake Cunningham, Delridgen ihmeellisen muotonen munapuuli, Fremont, hiekanvärinen Sebastopol, tiukka vaaleansininen Brookings, Gold Beach, Glenhaven ja vikana Lake Cunninghamin tiukempi puuli.