sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Parasta vuonna 2013

Sokeva2013

Sokevan uusi halli. Sen lisäksi, että puuliskeittaus on parhautta, siellä on ollut läpi vuoden mukavia sessareita. Varma valinta on tietty tiistai-iltojen "noin K30-vuorot", mutta muita hyviä sessaamisia oli myös. Äkkiseltään mieleen juolahtaa ainakin omat synttärit, joita ei siis mitenkään oltu järjestetty, mutta paikalla vaan sattui olemaan kauheesti tamperelaisia (selkee bonus), sekä poolpartyt keväältä, missä punkki soi ja porukka tykitti liekeissä. Sokevan kaltainen halli pääkaupunkiseudulla on tuonut niin paljon lisää omaan skeittaukseen, ettei vaan voi olla tyytyväisempi, että se on olemassa. Long live Sokeva.

trl

Tänä(kin) vuonna Tyttörullalautailijoiden kanssa ollaan puuhailtu vaikka mitä siistiä. Reissut ja tollaset on ihan mukavia, mutta niihin saisin porukan kasaan ilman yhdistystäkin. Siisteintä aspektia on melko vaikea selittää…osaksi se on sitä, että keksii jotain, kuten että opetellaan ite raksaan joku skeittihärveli, ja sitten pystyy toteuttamaan sen, kun kerran on yhdistys, jonka nimissä asioita voi tehdä. Pystyy vaikuttaan moneen juttuun, mutta pitää myös antaa itestä vähän epäluontevia asioita, kuten aikaa (mistä on krooninen puute) ja yleistä sosiaalisuutta (introvertiltä ei aina luontevasti irtois). Ja sitten ne asiat kuitenkin palautuu jotenkin tosi mukavasti, vaikka kun menee väsyneenä hallille vaan sen takia, että pitää pitää vuoro, tuleekin skeitattua ihan huiput sessarit. Tai sitten joku vaikka pitkän ajan päästä sanoo, että uskalsi tulla hallille toisenkin kerran, kun mä olin ekalla kerralla käynyt juttelemassa jotain mukavia. Silloin tulee hyvä mieli, että on vähän käyttänyt aikaansa toisten hyväksi.

veljenpoika

Suloinen veljenpoika sulatti sydämen viimeistään vuonna 2013, kun kaverilta tuli jo juttua enemmän. Hulvattoman hauska tyyppi, selvästi mulle sukua.

kotimaa

En oikein tiedä, edustaako tää kuva kotimaanmatkailua, päivän mittaisia skedereissuja vai DIY-parkkeja, mutta kaikki niistä oli vahvasti edustettuna mun vuodessa 2013 ja hyvä niin. Kotimaata tuli läpikäytyä niin laskemisen, skeittauksen kuin töiden perässä. Monet niistä oli päiväreissuja, koska se on ihan hyvä matkustamisen muoto, jos pidempään ei oo aikaa. Skeittaustatsi on kasvanut sen verran, että aloin pärjään vähän paremmin myös DIY-parkeissa, esim. Tampereen Tikkutehdas alkoi jo toisella yrittämällä tuntuun ihan kruisailtavalta paikalta. Jenkeissä käytiin myös muutamissa DIY-mestoissa. Tosin mulle selvisi vasta jälkeenpäin, että yksi suosikkini, Lincoln Cityn valtava parkki, on osittain DIY-meiningillä tehty. Siinä sitte selvis sekin, miksi oregonilaisessa pikkukaupungissa on ihan järjettömän kokoinen parkki, jota on selvästi rakennettu osio silloin, toinen tällöin.

roadtrip

Kuluneesta vuodesta en voi puhua ilman mun ja Laurin kuukauden jenkkireissua, vähintään siksi, että reissu vei melkein kaikki lomapäivät. Mutta oli toki sen arvoista.

kaverit

Uusien tuttavuuksien sijaan tänä vuonna tuli mukavan paljon hengattua vanhojen ja todella vanhojen kavereiden kanssa. Siinä on syynsä, miksi osa tyypeistä vaan pysyy mukana vuosia ja vuosikymmeniä. Toki joitain uusiakin tuttavuuksia tuli ja hyvä niin.

Kaikki kuvat by me paitsi ne, jossa olen mä, kuvaajat on Hemmo, Tuomo ja Lauri.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Lomatöissä tänäkin vuonna

Vietän tässä järjestyksessään toista ja viimeistä vapaapäivää näin joulun kunniaksi. Huomenna aamukympiltä pitää olla skarppina ottamassa vastaan innokkaita Vauhti Werneri -oppilaita Talman hiihtokoulussa.

Hiihdonopettaminen on nykyään vaikea saada ahdettua vuosittaiseen kalenteriin, kun lomapäiville on helposti muitakin kilpailevia viettotapoja kuin lastenrinteen lanaus. Kuitenkin opetuksesta luopuminen ottaa ajatuksena koville, niin monta vuotta oon leipäni sillä lajilla tienannut. Mieli tekisi vielä mahduttaa kalenteriin opetusviikko Talman lisäksi myös Olokselle, jossa opetin vuosikausia, mutta ihan siihen ei kalenteri taivu. Läheisen sijainnin lisäksi Talmassa on myös puolensa opetuspuitteiden suhteen - Talmassa opettaminen on tehty helpoksi ja turvalliseksi, joten siellä pystyy keskittymään olennaiseen eli laskutaitojen hiomiseen, eikä oppilaiden onkimisiin erinäisistä turvaverkoista tai aidoista (tapahtunut vuosien varrella…).

IMG_6361m

Ilmoittauduin joulukursseille töihin jo hyvissä ajoin ja niin ollen sain taas valita, mitkä kurssit haluan vetää. Viime vuoden tavoin otin Vauhti Wernerit eli jatkotason suksilaskijat. Itehän oon laskenut pääosin laudalla vuodesta 1997, mutta oon myös suksiopettaja. Jos viettäisin edelleen enemmän aikaa pidemmillä rinteillä, laskisin kyllä edelleen toisinaan suksilla, hauskaa puuhaa varsinkin kovilla rinteillä.

Aikanaan kävin lautaohjaajakurssin Vuokatissa ja menin heti kurssin jälkeen Ylläkselle opettamaan. Siellä aika nopeasti kävi selville, että suksilla olisi opittava opettamaan. Toki olin lapsena laskenut suksilla, ja homman oppi takaisin nopeasti, vaikka välineet olivat toki ihan eri maailmasta uusien leikkausten takia. Innostuin nelikantteilusta niin paljon, että kävin sitten suksiohjaajakurssinkin. Niinä vuosina, kun vietin paljon aikaa Lapin keskuksissa, oli helppo tai ainakin helpompi ylläpitää laskutaitoa sekä suksilla että laudalla. Nyt en ees omista suksia, vaan otan sukseni hiihtokoulun hyllystä. Talman mittaisen mäen laskeminen suksilla tai sen puoleen laudallakaan ei paljoa innosta, ja parkkilaskemisessa puolestaan on ihan riittävästi haastetta yhdellä välineellä eli laudalla.

IMG_6370m

Tässä just kertasin opetusohjelman, ja listasin, mitä ehkäpä huomenna tehdään. Mitä oikeasti tehdään riippuu toki monesta asiasta: ryhmän koosta ja taitotasosta, käytettävistä rinteistä ja siitä, mitä muut ryhmät kulloinkin tekevät. Vähän taas jännittää, kun en ole vuoteen opettanut (enkä ollut monot jalassa), mutta siitä se taas lähtee.

Edit: Niinhän siinä kävi, että kesken eväsleipien teon aamulla Talmasta tuli viesti, että Talma on kiinni ja kurssit peruttu. Se niistä kursseista sitten, pöh.

IMG_6373m
Kuvat viime viikonlopulta Talmassa, malleina poseeraavat Maija ja Lauri.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Multitalentti

Vuoden oikeat työt alkaa käydä vähiin. Tai siis nykyisessä työtilanteessa töiden vähiinkäyminen on kaukaista utopiaa, mutta työtunnit sentään on tältä vuodelta miltei tehty. Spämmäsin just äsken aatonaaton kunniaksi seittemää ja puolta sataa toimittajaa, hyvää joulua vaan sinne toimituksiin.

joulukortti_2013

Nyt on ohjelmassa pari päivää löhöilyä, mutta tapanina alkaa tietysti perinteiseen tapaan työt Talmassa. Ohjelmassa kaksi Werneri-kurssia ja mahdollisesti yksityistunteja päivän kurssien jälkeen. Viime vuonna oli parhaillaan seitsemän opetustuntia päivässä ja se on tälläin kylmiltään rapakuntoiselle toimistotyöläiselle kohtuullisen rankkaa, voin kertoa.

joulukortti

Joulutunnelmiin en oo vielä ehtinyt, paitsi kun viime viikolla askartelin nämä kuvissa näkyvät kortit. Ihan omin pikku kätösin leikkailin ja liimailin, olenhan sentään artesaanin tytär. Lopuksi tosin skannasin ja vähän photoshoppasin päälle, olenhan sentään sähköisen viestinnän ammattilainen.

joulu2013

Rentouttavaa joulua!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Mennyttä ja tulevaa

Nyt kun vuosi lähenee loppuaan ja matkasuunnitelmia Suomen rajojen ulkopuolelle ei tänä vuonna enää ole, aloin miettiä, missä tuli kuluneena vuonna oltua ja mihin tulee ensi vuonna mentyä. Pohdinnan alla tässä vain ulkomaat, vaikka kotimaassa tuli vuoden aikana käytyä vaikka missä - toivottavasti myös ensi vuonna.

IMG_1662
Katja nauttii Åren metsäputskusta

Maaliskuussa oltiin viikko Åressa eli oikein Ruotsissa asti. Vuoden ainoa ulkomaan laskureissu meni nappiin, sillä sieltä saatiin mitä oltiin hakemassa - hauskaa metsäputskua hyvässä seurassa. Tämä reissu aloitti myös pohdinnat, pitäisikö sitä tosissaan lähteä Japaniin laskemaan sitä kuuluisaa kuivaa puuteria. Ajatusta palloteltiin suuntaan ja toiseen ja vähän päädyttiinkin jo siihen, että ei vielä ensi vuonna. Kunnes tultiin katumapäälle - koska sitten, jos ei niin pian kuin mahdollista… Muutaman viikon päästä siis suunta on kohti Hakubaa ja metsäputskua japanialaisittain.

IMG_4247m
Highway ykkösen varrelta

WP_000212
Nainen ratissa

WP_000231
Drinkit skeittauksen jälkeen Lincoln Cityssä

Viikko ennen juhannusta lähdettiin kuukaudeksi Amerikkaan. Kuukausi tien päällä oli tietty ikimuistoista ja mahtavaa, mutta tulevan vuoden suunnitelmiin tuskin kuuluu kuukauden yhtämittaista lomaa, matkaa jenkkeihin eikä roadtrippausta kahdestaan.

Kuukauden lomassa on se ikävä puoli, että lomat on miltei kerralla käytetty. Vaikka jotain lisälomaa ainakin toistaiseksi on ollut mahdollista saada, jaan kesälomani jatkossa mieluummin useampaan osaan, kuten olen aina ennen tehnytkin.

Jenkeissä ollaan Laurin kanssa ajeltu nyt kaksi kertaa, ja vaikka näkemistä ja kokemista siellä olisi rajattomasti, niin yhtälailla on muuallakin maailmassa. Välillä voisi katsastaa, mitä Euroopasta löytyy. Plus reissukassan saa aika hyvin tyhjättyä jo tammikuussa Japaniin, että kaukomaat on siinäkin suhteessa pois kuvioista.

Roadtrippaus kahdestaan Laurin kanssa on helppoa, koska ollaan varsin samanlaisia matkustajia (aamulla ajoissa ylös, käydään katselemassa nähtävyyksiä skeittauksen lomassa, kumpikaan ei juutu shoppailemaan, ruokaa on saatava usein ja tarpeeksi). Joko saa olla tosi erilailla sosiaalinen kuin mä tai sitten on vaan ylipäätään bullshittia, että matkustaessa tutustuu ihmisiin, mutta mä en kyllä tutustunut kuukauden aikana yhtään kehenkään. Tollasella reissulla, kun käy joka mestassa vaan kerran, vaihtaa toki jotain kohteliaisuusfraaseja useamman ihmisen kanssa, mutta aika harvan kanssa ylipäätänsä jutteli, koska pian piti taas jatkaa matkaa. Jos taas matkustaa muiden kanssa, niin niihin toki reissatessa tutustuu vähän liiankin hyvin, kun helposti hyvät ja huonot luonteenpiirteet korostuu kun pitkään ja tiiviisti ollaan yhdessä. Vois olla hauska välillä taas reissata isommalla porukalla, vaikka onhan siinäkin toki omat haasteensa. Pari (eli siis melkein viisi) vuotta sitten oltiin Ruotsi-kierroksella neljän ihmisen voimin ja se ainakin sujui muistaakseni ihan saumattomasti. Tai sitten vaan aika kultaa muistot haha.

IMG_5600m
Panu Köpiksessä

Tehtiin myös pikainen skeittireissu Kööpenhaminaan. Siitä jäi erittäin hyvä fiilis. Skeitattiin paljon, mutta ehdittiin tekeen muutakin. Köpis nyt on niin lähellä, että sinne toki saattaa tulla pistäydyttyä tulevanakin vuonna, mutta todennäkösempää on välillä mennä johonkin sellaiseen kaupunkiin turistiskeittaamaan, missä en ole vielä käynyt. Sanoisin jo tässä vaiheessa, että kohde on melko varmasti Berliini, minne mun on pitänyt mennä noin kymmenen vuotta, mutta en oo koskaan saanut aikaiseksi.

IMG_1365m
Pietrasanta, Italia

Lisäks mulle on ensi vuoden aikana tulossa bonusreissu, mihin ei ehkä liity minkään sortin lautahommia. Saan duunista bonuksena viikon matkan. Kohde saadaan itse valita, mutta toki siis niin, että se miellyttää kaikkia kahdeksaa matkalle lähtijää (minä ja työkaverit). Ollaan jo alustavasti heitelty ideoita ilmaan. Tällä hetkellä Sisilia ja Kreikan saaret ovat yhteisellä listalla aika korkealla. Listalta jo tippuneita on mm. Turkki ja Espanja. Itse otin sen linjan, että kaikki käy. Niin kauan kun kyse on aina liian vähäisistä lomapäivistäni, haluan viettää ne laskien tai skeitaten. Tähän matkaan ei kuitenkaan lomapäiviä kulu, joten otan avoimin mielin vastaan, mitä ikinä tuleekin. Voin olla drinkki kädessä uima-altaalla viikon jos niikseen tulee (olisi uusi kokemus!). Veikkaan kuitenkin, että keksin itselleni myös muuta tekemistä. Toissavuonna olin perheen kanssa Italiassa juhlistamassa äitin pyöreitä vuosia, niin pian löysin itseni esteratsastustunnilta ilman yhteistä sanavarastoa herra ratsastuksenopettajan kanssa. Eli katotaan mihin päädytään.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Hauskaa olla pitää

Lautahöpinä jatkukoon. Oltiin avaamassa laskukausi Rukalla. Mulla on jo muutaman vuoden ollut kauden alussa fiilis, että tosi kiva alottaa laskeminen kesätauon jäljiltä, mutta se rajaton, lapsenomainen riemu lumelle pääsemisestä on ollut kadoksissa. Niin myös tällä kertaa. Hauska lähteä Rukalle laskemaan ja mökkihengailemaan hyvien kavereiden kanssa, mutta laskemiselta en odottanut mitään tajunnanräjäyttävää. Tosin pipelaskeminen aina maistuu ja selvisikin, että vaihdelleesta avaustavoitteesta huolimatta superpipe avattaisiin samana päivänä kuin me päästiin paikalle.

IMG_6331mu
Kuvia ei Rukalta tullu otettua, mutta paluumatkan välipysäkillä Vuokatissa tuli otettua muutama räpsy. Mun fronttiairin tallensi Lauri.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, meiltä kotoa muutama lankku löytyy. Myyntiin oli ylimääräisenä menossa Laurin vanha Icon. Otettiin se mukaan kaverille testiin, mutta se ei ollut Virpille ihan nappilauta. Mä oon ollut kallistumassa takas camber-laudan hankintaan, joten päätin, että testaan nyt sitä Iconia, kun se muodoiltaan on sen suuntaista, mitä oon miettinyt. Lisäks mun polvi kiukutteli ja piti samalla testata, ottaisko se vähemmän itteensä kapeammasta stanssista. Löysin sopivan stanssin (=levee) ja kulmat (+24, -6 tai 9 siteistä riippuen) lautaan vuonna 2001 lautakurssilla Vuokatissa, enkä oo niitä sen jälkeen vaihtanut. Mutta vanhuus ei tuu yksin, se hiipii kohti kapeemman stanssin kanssa.

IMG_6330mu
Henkan stalefish

Jos joku ei tässä vaiheessa pysy kärryillä, niin aiemmin kaikki lumilaudat oli cambereita, eli kun ne on lattialla pohjallaan, keskikohta on vähän ylhäällä. Camberin muodon takia sellaisella laudalla pystyy ollaamaan eli käyttämään ylöspäin hyppäämisen lisäksi pituussuuntaista liikettä ponnistuksessa apuna. Viitisen vuotta sitten alkoi tulla erilaisia muotoja lautoihin, esim. mun kaksi viimeisintä ja uusi putskulauta on kaikki flättirockereita, eli ne on keskeltä tasaisia ja kanta ja kärki nousee hieman irti lumesta, jolloin ne on helppoja laskea, mutta myöskään laudan pituussuuntaisesta kuormittamisesta ei kauheasti hyödy mitään. Mun nykyisellä flättirockerilla, viime kauden Ride Buckwildilla, laskeminen on ollut helppoa ja vaivatonta plus se on siisteimmän näkönen lauta ikinä, mutta mun makuun se on tunnoton.

Nyt siis laitoin pari kautta lasketun Iconin MDS:n jalkoihin kiinni ja parin laskun hämmennyksen jälkeen muistin, miks laskeminen on niin siistiä. Se leikkisyys, minkä camber antaa, on sitä, mitä oon kaivannut. Se pieni hasardius, mitä camberin kantti tekee verrattuna rockeriin, joka kulkee kuin juna raiteilla, on pieni hinta siitä, että laskeminen on yhtä innostavaa kuin 90-luvulla. Buckwildilla oon kaatunut harvoin, koska se on todella anteeksiantava lauta, kantti ei nappaa mihinkään ylimääräiseen kiinni, mutta pitää silti. Mutta tekeekö kaatuminen laskemisesta vähemmän hauskempaa? No ei, paitsi silloin kun jotain menee rikki, ja silloinkin ikävää on lähinnä se, ettei pääse laskemaan kun pitää parannella.

Sanoisin, että parkki/pipelaskemiseen rocker on toistaseks mun osalta nähty ja camberilla mennään tästä eteenpäin. Hauskaahan sen laskemisen olla pitää, eikä helppoa. Muutenhan olisin vaihtanut skeittauksenkin skuuttaukseen.

IMG_6326mu
Henkan fronttiairi

Laskemisen lisäksi Rukan visiitti oli muutenkin hauska, joskin ihan liian lyhyt. Ja siitäkin ajasta vietettiin osa työntämällä autoja irti, kaksi porukan kolmesta autosta nimittäin käväsi penkan puolella. Kiitos mukana olleille, ootte loistoseuraa. Opetelkaa nyt vielä pysymään tiellä niin jää enemmän aikaa muuhun haha.

p.s. Henkan näkemys samasta reissusta löytyy Lumipallosta.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lautakasa

Oon ehkä joskun blogissakin kertoillut, että meidän kahden hengen taloudessa ei kauheesti ole tavaraa. Tai se toki riippuu siitä, kenen tavaramäärään vertaa, mutta pyritään oleen haalimatta mitään ylimääräistä.

IMG_6183mu

Tavarakasa, missä ei silti varmaankaan hävitä hamstraukseen taipuville kanssaihmisille, on meidän lautakokoelma. No, se ei ole mikään kokoelma, vaan lukuunottamatta kolmea sisustuslautaa seinällä, ne on käyttöesineitä. Nyt niitä on kuitenkin päässyt kertymään. Lumilautapuolella se johtuu tulevasta Japanin matkasta, johon haluttiin tietyn tyyppiset laudat. Skedepuolella ollaan puolestaan koottu kompliitteja eri tarkoituksiin, vaikka se onkin vähän turhaa.

IMG_6162

Lumilautoja meillä on seitsemän, joista pari on lähdössä myyntiin, kun saa aikaseksi. Sitten jää molemmille putskulaudat ja parkkilaudat ja lisäks yksi varalauta, kun aina välillä tulee tarve lainata kaverille tai _lisää tähän joku muu tekosyy_. Mä oon aina pyrkinyt laskeen kaiken laskemiseni yhdellä kompromissilaudalla, mutta Japanissa sitä lunta pitäisi olla niin paljon, ettei mitään järkeä lähtee sinne uppoilemaan 155 senttisellä lankulla. Niinpä mun lautoihin kuuluu nyt Riden flättirockeri ja Salomonin Powder Snake. Laitoin yhden näistä kuvista jo Facebookiin, niin monet hehkutteli tota Jonesin lautaa (tuo puunvärinen). Se on Laurin valinta seuralaisekseen Japaniin. Oon varmaan maininnutkin, että se seuraa lautojen kehitystä, markkinoita ja tarjontaa ihan eri intensiteetillä kui mä, ja kun putskulautojen osto tuli ajankohtaiseksi, tää kaveri piti tilata Italiasta, kun Suomesta ei oikeaa pituutta ollut saatavilla.

IMG_6148

Skedepuoli taas on lähtenyt vähän käsistä. Molemmilla on neljä kompliittia. Oma peruslauta on tällähetkellä Klapin kasituumanen, missä on alla matalat Thunderit ja 54 mm Rain skate -merkkiset renkaat. Sitte erikseen puulilautana Creaturen 8,2, missä on Indyn trukit, korotuspalat ja renkaina 60 mm Spitfiret. Yleensähän skeittaajat on aika vannoutuneita tietyn trukkimerkin käyttäjiä, koska eri merkit on tosi eri tyyppisiä kääntyvyydeltään. En mäkään puulilautaan muita laittais kuin Indyjä, mutta diggailen myös noista matalista Thundereista. Kolmas kompliitti on syntynyt vähän vahingossa, siinä on ikivanha Kuosin 8,25 dekki, jossa kiinni mun ekat Indyn trukit. Ja totta puhuen myös ainoat, puulilaudassa on Laten itselleen ostamat trukit, jotka on vähän vahingossa mun käytössä. Setupiltaan lauta on hyvin samantyyppinen kuin mun puulilauta, mutta jäykät trukkikumit tekee siitä vakaamman. Renkaina 60 mm Spitfiret. Neljäs kompliitti on slalomiin. Se on ihan totaalisen eri tyyppinen kuin muut kompliitit, ja mitään osaa siitä ei voi käyttää muuhun skeittaukseen (Laudassa ei teiliä, trukit kapeet ja superkääntyvät, renkaat isot).

Lisäks mulla näemmä ajelehtii vanha Creaturen P2-dekki, josta ei siis poppi häviä käytännössä juurikaan iän kanssa. En vaan jaksanut roudata sitä takaisin kotimaahansa jenkkeihin, vaan osti sieltä uuden, melkein samanlaisen (vielä rumemman, en tykkää Creaturen grafiikoista). Niin ja se vanha dekki ei kyllä edes ole mun, vaan oli kans Laten itselleen ostama, jonka mä omin. Sitten on Klapin tilalle tulossa Laurin TRL:n valokuvakisasta voittama Ponkesin dekki. Nyt tästä saattaa saada sen kuvan, että mulla on tapana ottaa Laurin kamoja omaan käyttööni. Johtuu siitä, että niinhän se menee - kauheen kätevää mun kannalta!

IMG_6166

Mulla on monta lautaa myös ostojonossa. Oon jo monta vuotta halunnu Cartelin Tampere-dekin, mutta en koskaan oo ollut menossa Tampereelle just silloin, kun oon tarvinnut uutta dekkiä. Nyt on tullut muitakin pakko saada -dekkejä. Kun Statum herätettiin henkiin uudestaan, päätin että se seuraavaksi. Niillä on hyvä meininki, iso juttu on myös, että Statumilla ekana Suomessa naisskeittaaja tiimissä (ja pirun kova sellainen). Ja kolmanneks haluan Windmillin dekin, ne on graffoiltaan hienoja ja tykkään Hämeenlinnan skeittimeiningistä. Tää mun 1st world problem vaan on siinä, että en kauheella nopeudella kuluta dekkejä ja lisäks niitä aina ilmestyy jostain ostamattakin, kuten nyt uusimpana toi Ponkesin dekki. Ei kai se auta kun skeitata enemmän ja kovempaa, että sais ostettua uusia dekkejä useammin.

Kiva olis kuulla, mistä muiden lautavarannot koostuu, onko meillä paljon vai vähän lautoja?