maanantai 29. joulukuuta 2014

Parasta vuonna 2014

Parasta vuonna 2014 ei tietenkään ollut operaatio polven kasaus ja kuntoutus, mutta onneks kaikkee muuta kivaa oli.

IMG_2109
Laurin ottama kuva

IMG_2195
Laurin ottama kuva

Tammikuussa lähdettiin Japaniin laskemaan putskua. Sinne lähtö oli jo vuosia ollut mielessä. Eikä kaduttanut, upea maa ja mahtava reissu. Juuri aiemmin telottu polvikin pysyi yllättävän hyvin menossa mukana, kiitos polvituen ja särkylääkkeiden.


IMG_6990m
Kuva Lauri

IMG_6985m
Kuva Maija

Talmahengailu. Vaikka koko kevään laskukausi meni toipilaana, tuli kuitenkin hengailtua mäessä ja vähän neppailtua siinä ohella. Esimerkiksi kuvan handplanttiviritelmiä ja muuta urheilua, kuten punnerrusta lisäpainolla.


IMG_8450m

IMG_8251m

Kuvailu kesäiltoina. Skeittaamisen kuvaaminen kiinnostaa, ja nyt kun ei itse päässyt skeittaamaan, tuli lähdettyä likenteeseen kameran kanssa. Näitä kuvia pääty sitten myös Ctrlin julkaisemaan haastikseen Sankusta.


IMG_1255m

IMG_1251m

Oma skeittizine Sunnuntai10. Ihanan stressaavaa puuhaa, ei se tekeminen vaan julkaisun jälkeen ihmisten reaktioiden seuraaminen.


lr-0091

lr-1932
Kuvan otti Siiri

Tyttörullalautailijat. Paljon se ottaa, paljon se antaa. Loppukesän ponnistus oli ensimmäistä kertaa toteutettu Game of T.R.L -tyttöjen skeittikisa, joka ensimmäistä kertaa Suomen historiassa tuotti ongelmia vetää läpi, koska osallistujia oli niin paljon. Läpi saatiin kuitenkin ja voittaja löytyi, vaikka myöhään meni.

Vuoden mittaan oli tietty myös kaikkea pienempää TRL-tapahtumaa, viimeisimpänä pikkujoulut, jossa pääsin haastattelemaan pukilta ne perinteiset kysymykset. Korvatunturiltahan se oli tullut, koko matkan puskenut mongona.


IMG_0938m
Kuva Lauri

IMG_1463m
Kuva Sanku

Paluu skeittilaudalle, vaikkakin se jäi hetkelliseksi. Ehdin vielä ulkokeleillä käydä vähän rullailemassa Siilitien parkilla, syyskuun lopussa skeittasin myös hieman, kun kävästiin Ranskassa ollessamme Espanjan puolella Bilbaossa. Lokakuussa kävin muutamia kertoja skeittaamassa, mm. Halliweeninä, mutta sitten kiinnitetty jänne tulehtui ja jouduin taas palaamaan pelkkiin kuntoutuspuuhiin. Vaikka pettymys oli kova, niin nämä muutamat skeitit olivat, paitsi tietysti vuoden parhaita, niin tosi erityisiä itselle muutenkin, kun vihdoin pääsi edes vähän tekemään sitä, millä oli kuukausitolkulla itseään motivoinut vesijuoksemaan, kuntopyöräilemään ja jumppaamaan.


IMG_0748
Kuva Lauri

IMG_1149m

Naamiaiset ja kavereiden pitämät juhlat ylipäätänsä. Kunhan löytyy (teko)syy juhlia! Ylemmässä kuvassa ollaan Liisan kanssa lähdössä Suvin Venetsialaisiin naamiaisiin, alemmassa Lauri on valmiina Kean Amerikka-synttäreille.

IMG_2053m

IMG_2055m
Kuvat Lauri

Paluu opetushommiin. Ensin opetin 3-vuotiasta veljenpoikaa laskemaan, kun oltiin ennen joulua viikko Rukalla. Neljä kertaa käytiin mäessä ja kehitys oli huimaa. Näissä viimeisen laskukerran kuvissa lasketaan jo tulevasti omilla jaloin seisten hurjaa temppurataa (pitkät jalat on plussaa hiihdonopettajalle).

Opetushommat jatkui heti joulun jälkeen Talmassa, missä opetan kuuden päivän lautakurssia ja lisäksi yksityistunteja. Viime vuosi oli ensimmäinen hiihdonopetushommien aloittamisen jälkeen, jolloin en opettanut yhtään. Ensin joulukurssit peruttiin lumen vähyyden vuoksi ja sitten teloin polven. Tänä talvena sai onneksi vahingon takaisin, sillä opettaminen on mielekästä - työn tulokset näkee nopeasti ja on aina hauskaa jakaa laskemisen riemua.

--
Tässä mitä tuli päällimmäisenä mieleen, oli toki paljon muitakin hyviä juttuja. Innolla odotan, mitä vuosi 2015 tuo mukanaan!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Maisemakuvahaaste 5/5

Viimeinen maisemakuva tältä erää! Syksyllä tuli kolme vuotta, kun palasin Suomeen edelliseltä pitkältä ulkomaanreissulta. Asuin puoli vuotta Michiganissa, pienessä Hancockin kaupungissa. Oli ihan mahtava puoli vuotta, ja vieläkin on ikävä monia asioita sieltä - eniten ehkä paikallista hiihtokeskusta ja omaa kotia, jossa mulla oli miniramppi kuistilla. Ja ihmisiä tietysti, tosin osa silloisista kavereista on jo muuttanut ympäri jenkkilää, pienestä yliopistokaupungista kun ei töitä valmistumisen jälkeen löydy.

Hancockin tunnusmerkki on Hancockin ja Houghtonin erottava nostosilta, The Portage Lake Lift Bridge. En ensin moneen kuukauteen nähnyt siltaa nostettuna, sillä talvella järven ollessa jäässä sitä ei tietenkään nosteta, kun ei siitä kulje laivojakaan ali.

hancock

Seuraavana blogiohjelmassa kooste vuoden parhoista paloista. Se on melkein valmiina, mutta onhan tässä vielä päiviä jäljellä, ehkä juuri niihin sattuukin vuoden parhaat jutut, niin ei mennä ennakkoon julistamaan mitään.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Maisemakuvahaaste 4/5

Maisemakuvahaasteessa viedään toiseksi viimeistä. Ajatukseni oli olla toistamatta itseäni samoilla lokaatioilla, kun kuitenkin muutaman viime vuodenkin aikana oon aika monessa eri maassa ja paikassa ollut. Tän päivän kuvaksi valikoitui otos Highway ykkösen varrelta toissakesäiseltä jenkkireissulta. Kuvassa näkyy Point Arena lighthouse ja sitten sitä jylhää rantaa, mitä matkan varrella paljon sai ihailla.

IMG_4263

Itse tykkään reissuilla käydä katsomassa muutaman nähtävyyden tai varsinaisen maisemapaikan silloin tällöin, mutta viime vuodet matkoilla on liikuttu pitkälti skeittauksen tai laskemisen ehdoilla. Varsinkin skeittireissulla auto pysäytetään just sen harmaimman betoniparkin eteen, mitä kylästä löytyy. Toki maisemia tulee ihasteltua, mutta autoa vaan ei tule niin usein pysäyteltyä tien varteen, että niistä jäis muistoja verkkokalvojen lisäksi myös muistikortille. Ehkä parannan tapani vielä joskus.



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Maisemakuvahaaste 3/5

Maisemakuvahaaste jatkuu taas pikkupokkarin räpsäsyllä, se kun on useimmiten ainoa käsillä oleva kamera laskuhommissa, missä puolestaan on usein upeita maisemia muistikortille tallennettavana. Tämä kuva, kuten gondoleista näkyy, on Åresta. Oltiin siellä toissakeväänä ja oli kovin onnistunut reissu. Kovinkaan montaa maisemakuvaa ei koko reissulta tullut, onneks kuitenkin tämä.

lr-

Olin viime viikon Rukalla, ja olis tietysti kiva ollut laittaa joku tuore kuva sieltä. Tai edes vanha. Oon käynyt Rukalla kauden alussa ainakin kymmenenä vuonna, mutta mulla on sieltä ihan muutamia kuvia. Suurin osa niistäkin jotain mökkisekoilua. Eniten on kuvia operaatiosta, kun otettiin näin kaamosaikaan mukaan suihkurusketuslaite, ja suihkutettiin toisillmme laskulasit päässä goggle tanit. Tällä kertaa kuvia tuli lähinnä lastenrinteen reunalta, kun opetin veljenpoikaa laskemaan. Maisemakuvia puolestaan jälleen kerran puhdas nolla kappaletta. No, ehkä ens vuonna!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Maisemakuvahaaste 2/5

japani

Toisen päivän maisemakuvaksi valitsin Japanissa räpsäistyn kuvan. Kuva on otettu pienellä taskupokkarilla, jota pidän laskiessa taskussa. Sen näkee kameran kunnostakin, mutta hyviä kuvia sillä edelleen saa rujosta ulkokuoresta huolimatta. Vuoret Japanissa oli todella kauniita.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Maisemakuvahaaste 1/5

Sain Facebookissa maisemakuvahaasteen eli pitää postata viitenä päivänä peräkkäin yksi maisemakuva. Tämän valitsin ekaksi kuvaksi:

IMG_0792

Kuva on Biarritzista Ranskasta, missä olin syyskuussa. Kun selailin maisemakuvia, mitä multa löytyy, niin kiroan sitä, että suurin osa on otettu keskellä päivää, jolloin valo on kaikkein ankeimmillaan. Iltaisin tulee harvoin kannettua kameraa mukana. Ja aamuisin nykyään nukkuu, jos vain mahdollista, haha. Tällä kertaa poikkeuksellisesti oikein odottelin auringon laskua rannassa kamera kädessä. Illalla on valo kyllä kaikkein kauneimmillaan, pitäisi ottaa siitä ilo irti useammin.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hevosen vuosi

Ote kuluvan vuoden kiinalaisesta horoskoopista:
Hevosen vuonna katsotaan millainen hoito auttaa ja millainen ei. Tämä saattaa olla kovaa aikaa perinteiselle lääketieteelle, joka ei hyväksy luonnonmukaisia tai vaihtoehtoisia hoitomuotoja terveydenhuollon tueksi.

Ratkaisukin löytyi:
Hevosen vuoden fengshui-vinkki Vuohelle (eli mun kiinalaiselle horoskoopille): Eteeristen öljyjen ja huonetuoksujen käyttö edesauttaa Vuohen terveyden ylläpitämistä tänä vuonna.

IMG_20141024_170934

IMG_20141106_174922

IMG_20141120_171405

Eteeristen öljyjen käyttö on selkeästi jäänyt vähiin, pitää varmaan alottaa. Polvi on viimeisen kuukauden kenkkuillut toden teolla. Pahimmillaan en oo päässyt käveleen kunnolla, juoksemaan en ole kuukauteen pystynyt edes muutamaa askelta. Ottaen huomioon, että elokuussa kävin jo hölkkälenkillä, niin jossain välissä selkeesti jotain meni pieleen.

Ennen joulua on kuitenkin tarkoitus alottaa laskukausi Rukalla, vielä tämä ja ens viikko aikaa saada ärtynyt jänne asettumaan. Eipä tässä kun ojentelua ja varovaista kyykkäämistä siihen asti.

p.s. Edellisen postauksen pikujouluissa oli hauskaa, kuten pikkujouluissa tuppaa olla. En pystynyt skeittaan mutta ei se mitään, tehtiin skeittiaiheisia näytelmiä, ja mä toimin meidän esityksessä kertojana. Kuvia ja juttu Tyttötullallautailijoiden sivulla.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Sunnuntaina Kontulaan

joulukortti_2013

Tän viikon sunnuntaina ohjelmassa Tyttörullalautailijoiden pikkujoulut. Vahva suositus, että jos kuulut kohderyhmän (skeittaava tai skeittauksesta kiinnostunut naispuolinen henkilö) niin hilaat itsesi paikalle. Suunniteltiin ohjelma männä viikolla ja oli jo hulvattoman hauskaa olla sitä laatimassa. Lisäksi yhteistyökumppaneita on pitkä lista: Ponkes, Vans Store Helsinki, Union Five, Dakine ja Stance, joten saattaapi olla että kilteimpien lisäksi myös vähemmän kilteille riittää jotain joulupakettia.

Nähdään siis Kontulan skeittihallilla sunnuntaina kello 18.30.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Lehtikauppias

Aikasemmin jo mainitsinkin, että askarreltiin kasaan zine eli sellanen noin suurinpiirtein skeittausaiheinen paperilehti, joka taitettiin kasaan saksilla ja liimalla. Jos joku tehty sivu ei näyttänyt hyvältä, liimattiin väliin paperikerros ja sitten päälle uutta. Alkuperäislehdellä oli melkoisen paljon paksuutta, kun viilauksesta ei meinannut tulla loppua ja aina tuli uusi kerros paperia päälle…

10599347_10204890868530421_911799802312630836_n
Sunnuntai10 on zinen nimi ja kannen logo näyttää suurinpiirtein tältä, paitsi tietty sitä vähän vielä tuunattiin tusseilla taittovaiheessa.

Otettiin sadan kappaleen painos. Menekkiä oli vaikea arvioida, mutta sen kokoisella painoksella kappalehinta tuli järkeväksi. Myyntiä varten perustettiin gmail-osoite, mistä lehteä saa kysellä, jos ei tunne tekijöitä henkilökohtaisesti. Mitään muita sähköisiä kanavia ei perustettu, toki mainostettiin tuotosta omilla Facebook- ja Instagram-tileillämme. Kun ekat kappaleet saatiin toimitettua perille, jotkut ystävälliset ihmiset kommentoi niitä myös ja sitten saatiin tilauksia jopa ihan tuntemattomiltakin, mikä oli kuumottavalla tavalla siistiä.

Päädyttiin viemään lehteä muutamaan paikkaan myyntiin, niin se saattais päätyä vielä satunnaisemmalle ostajakunnalle. Ne ei oo kauheen hyvin mennyt kaupaksi, joten tähän väliin mainos: vielä löytyy useampi kappale Kampin Laminasta ja Roots Cultural Movementin kaupasta Turusta. Lisäks lehtiä lähti nippu Tampereelle, mutta mistä niitä sieltä saa, on vähän arvoitus.

IMG_20141026_100449

Nyt sitten suurin kysymys onkin ollut, seuraako ekalle numerolle jossain vaiheessa jatkoa? Ehdottomasti ehkä. Osa porukkaa heittelee jo ideoita uusiin juttuihin, ite tyypilliseen tapaani oon vähän pidättyväisempi ja en oo ainakaan vielä antanut minkään aiheen kasvaa siihen mittoihin, että olis pakko päästä kirjottamaan. Mutta ehkä, ehkä…ei tosin ihan lähikuukausina kuitenkaan.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Askelia eteen, taakse ja sivulle

Silloin kun keväällä päätin leikkauspäivää, silmissä siinsi elokuinen skeittaus. No, neljä kuukautta vaihtui kuudeksi, seitsemänkin kuukautta on täynnä ylihuomenna, ja edelleen meno on aika varovaista. Ja vaihtelevaa. Välillä on hyviä päiviä, turhan usein niitä huonoja. Tänään on huono. Kävin Laajiksessa tarkoituksena skeitata, vähän rullailinkin, mutta jalka oli kipeä jo mennessä ja ärtyi entisestään, joten lopetin lyhyeen. Varmaan voi peiliinkin katsoa, tuli käytyä viikonloppuna molempina päivinä skedeemässä ja vähän yli itse määrittelemäni enimmäisajan tais mennä, ku oli niin kivaa.

IMG_1485
Sunnuntaina oli siis Halliween ja innostuin ehkä vähän liikaa, kun löytyi haudasta ylös kaivautuessa niin kivat skedevaatteetkin. Kuva Sanku. Hauskoja kuvia Halliweenista muuten Wheels Like Powder -blogissa.


Itelle on edelleenkin vähän epäselvää, mitä pystyy tehdä ja mitä ei. Periaatteessa kaikkee saa jo sekä lääkärin että fyssarin luvalla tehdä, mutta osa jutuista sitten kostautuu kipeyttämällä varsinkin kiristetyn jänteen. Alotin pari viikkoa sitten vasta käymään fyssarlla, koska mun lääkäri ei kokenut sitä mitenkään tarpeelliseksi. En kuitenkaan oo ihan tajunnut kaikkia Tulikouran kuntoutusliikkeitä, tai ainakaan en oo enää muutaman viikon jälkeen varma, teenkö niitä oikein. Ja muuten vaan ei tässä tilanteessa riitä, että ei oo ketään jolta saa harjoituksia juuri siihen vaiheeseen, missä sillä viikolla on. Onneks edellisellä lääkärikäynnillä vaadin fyssarilähetteen (jonka siis pitäis mennä vakuutukseenkin). Fyssarilta saa sentään muutakin kuin mutu-tuntumaa kulloisenkiin tilanteeseen, kun tässä mennään askelia eteenpäin, välillä harppauksia taaksepäin ja sitten toivottavasti taas eteenpäin. Nyt oli pari nousujohteista viikkoa ja tän viikkonen taantuma sinne parin viikon päähän. Helvetin motivoivaa.

IMG_1217m
Näyttääkö hauskalta? No indoboardailuhan on, mutta vastineeksi repertuaarista löytyy roppakaupalla ankeeta yhden jalan nitkutusta. Kuva Lauri.

Fyssarin alottaminen on tehnyt hyvää, vaikka edistyminen sahaakin. Löysin itseeni persoonana miellyttävän fyssarin, jolta on matala kynnys kysyä ja joka osaa selittää tosi hyvin. Oon lyhyessä asiassa tajunnut jo tosi paljon juttuja. Suurin oivallus on siinä, että ongelma ei tällä hetkellä ole niinkään lihaskunnossa, vaan liiketunnossa. Mä en ihan tarkkaan hahmota leikatun jalan liikkeitä eikä ne oo niin hallittuja, kuin mun aivot mulle ehkä haluaa väittää. Tästä hyvä esimerkki oli, kun fyssari pyysi mua hyppiin yhdellä jalalla neliötä. No, ei kauheen vaikeeta. Paitsi että kun mun jalka ei tee ihan mitä mä haluan. Hypitty muoto ei oo neliöö nähnytkään, vaikka nyt eteen, oikealle, taakse ja vasemmalle hypinkin. Lisäks kun olin muutaman wannabe-neliön hyppinyt, niin olin liikkunut metrin oikealle. Niin ja tosiaan kun muistaa, että hyvinä päivinä musta ihan tuntuu, että jalka on ihan hallinnassa, niin ei se kyllä ole.

Tällä mennään, tänään vähä synkeämmin sohvalla murjottaen ja huomenna taas kyykätään, tasapainoillaan ja suoristellaan.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntai10

Nyt se on julkista, joskaan ei vielä julkaistu. Tehtiin oma skeittizine nimeltään Sunnuntai10. Idea lähti Sankun kanssa yhden kesäisen skeittikuvausreissun jälkeisellä terassituokiolla. Eilen sitten otettiin liimapuikot kauniisiin kätösiin ja laitettiin lehti kasaan. Julkaisu tapahtuu ensi sunnuntaina klo 10.

IMG_1251m

Itse tein zineen yhden haastattelun, josta tuli tosi onnistunut varsinkin ulkoasun suhteen, nauran ääneen joka kerta kun katson sitä. Lisäks kirjotin yhden reissujutun. Tai sen reissujutun teki oikeastaan Liina, joka on mun blondimpi alterego. Ymmärrätte kun (jos) luette.

Melkein kaikki, ketä kysyttiin mukaan, lähti tuottamaan tekstiä tai kuvia. Ihan älyttömän mahtavaa. Kysyttiin jengiä messiin vähän sillä perusteella, mitä aihealuetta ehkä mahdollisesti vielä uupui. Konkreettiseksi kokoajaporukaksi muodostui osittain randomisti mun ja Sankun lisäksi Janina ja Sonja. Vaikka kirjottaminenkin on ollut ihan jees, niin siisteintä oli se, kun sai saksia, liimata, saada helvetin huonoja otsikko/sivuntäyttöideoita ja sitten toteuttaa ne. Käsittämättömän hienoa toimia nollaitsekritiikillä!

IMG_1257m
Kuvan otti Sanku

Mitään nettiversiota ei oo tulossa, joten jos haluatte nähdä sisältöä, ei auta kuin metsästää paperikopio. Oman kappaleen voi tilata osoitteesta sunnuntai10 at gmail,com. Yritetään järkätä niitä johonkin julkiseenkin myyntiin. Hintaa taidepläjäyksellä on kolme euroa, postitettuna postikulut päälle.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Tennisurani huipentuma

Mikä oli parasta viikon reissulla työkavereiden kanssa Biarritzissa? Viikko konaisuudessaan oli ihan loistava, mutta parasta viikossa oli täysin odotusten, logiikan ja maailmankaikkeuden järjestyksen vastaisesti tennis.

Oon pelannut tennistä muistaakseni kaksi kertaa aiemmin, ja ihan diggaillut. Työkaverini on entinen tenniksen ammattivalmentaja, ja puhetta on ollut, että mennään joskus Helsingissä pelaamaan. Eipä olla koskaan saatu aikaiseksi mennä, mutta nyt työkaveri pakkasi mailat mukaan Biarritziin ja yksi alkuilta vuokrattiin kenttä rugbystadionin vierestä.

Tää oli tosiaan kolmas kerta, kun pelasin tennistä, ja vasta"pelaaja" sai hyvää liikuntaa noutaessaan palloja oman kentän lisäksi myös molemmilta naapurikentiltä. Vaikka osumavoimakkuus ja -suunta ei ihan aina ollut hallinnassa, kannustus oli kunnossa. Välillä, kun lyönti lähti hyvin, useampi tuhat ihmistä alkoi hurraamaan ja huutamaan. Upea tunne! Olin kyllä niin tennisurani huipulla! Pelikaveri kehtasi epäillä, että ne kannusti niitä rugbynpelaajia, joilla oli iso ottelu siinä kentän viereisellä stadionilla, tv-tuotantokin käynnissä. En sitte tiiä miten oli, mutta otin kyllä kannustuksen henkilökohtaisesti, kyllä ne ranskalaiset on mukavaa porukkaa.

Käytiin toinenkin kerta vielä pelaamassa, mutta silloin niin moni kannustaja ei ehtinyt paikalle. Toinen työkaveri onneks tuli pelaamaan meidän kanssa ja otti pari kuvaakin. Esimerkiksi allaoleva kuva kertonee mun taidoista enemmän kuin tuhat sanaa, mites toi pallon sijainti?

IMG_1101m

perjantai 19. syyskuuta 2014

Sekalaista

Pitipä taas tehdä asiat vaikeimman kautta. Tein itselleni Squorespacella hienot kotisivut. No muuten hieno homma, mutta tarkemmin mietittyäni 100 dollaria vuodessa omista sivuista on liikaa. Tein sitten Tumblerilla uuden blogin leenavanni.tumblr.com. Se on kylläkin vähän kökön näköinen, eikä sinne voi kommentoida kuin Tumblrin käyttäjät. En tiiä jääkö se lopulliseksi ratkaisuksi. Vähän jäi kaiveleen ne Squarespacen kauniit sivut, pitää ehkä odotella, että ne unohtuu.

Sivujen teko on myös jäänyt vähän toisen projektin alle. Oon mukana tekemässä skeittizineä, joka ilmestyy lokakuun lopussa. Siitä varmasti lisää myöhemmin! Zineä saa asiaankuuluvasti vaan paperikopiona, joten mitään nettiprojektia asiaan liittyen ei tule.

Viimeisempänä, mutta ei vähäisempänä, lähdetäänpä tässä Laurin ja mun työkavereiden kanssa lomalle. Suuntana on Biarritz eli se olis siten au revoir tähän väliin!

WP_000231
Lomatunnelmia toissakesän lomalta

torstai 4. syyskuuta 2014

Muutosta ilmassa

Sain tässä yksi päivä noottia, kun en päivitä blogia. Oon jo pidemmän aikaa miettinyt, että tämä blogi ei enää tunnu omalta. Tää on kuitenkin perustettu ihan toisenlaiseen elämäntilanteeseen, matkapäiväkirjaksi Uuteen-Seelantiin lähtiessä. Niinpä alkaa tuntuun, että tän blogin tarina alkaa olla ohi. Onneksi mulla on kuitenkin edelleen tarve hakata näppäimistöä duunin lisäksi myös iltaisin. Oon tässä pikkuhiljaa rakennellut uutta blogia. Suurin ongelma oli uuden nimen keksiminen. Käytin siihen ihan tuhottomasti aikaa, kunnes yksi päivä se vaan päätti tulla ja oli ihan selvä, että sehän se on. Ne on noi luovat prosessit jänniä, hirveesti joutuu tekemään töitä ja ainoa mitä tulee valmiiksi, on viistuhatta nimeä mitä ei ainakaan halua. Sitten se oikea sieltä lopulta putkahtaa kuin muka itsestään, mutta tuskin olisi putkahtanut jos ei ensin olisi keksinyt niitä viittätuhatta huonoa pohjille.

Kuvituksena tällä kertaa kameraan tallentuneet pari kuvaa Minin jameista Hämeenlinnasta, missä oltiin Sankun, Lotan ja Ninan kanssa viime viikolla. Hauska reissu, kuten skeittireissut tuppaa olemaan, vaikka olisikin itse vaan kuvaajan ja kuskin roolissa.

IMG_0535lr

IMG_0540lr

Palataan toivottavasti pian asiaan uuden sivun kanssa konkreettisimmissa merkeissä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Game of T.R.L.

Jos rennosta kesäfiiliksestä oli vielä jotain jäljellä, niin tän tyyppiset viikot pitää huolen että ei ole kauaa. Meneillään on lehden taittoviikko, eli lärpäkkeen jutut tarvii haalia kasaan kuvineen, kuvateksteineen, väliotsikkoineen ja kansitekstineen päivineen, lisäksi tein tänään duunikuvioissa ison askelen uudelle osa-alueelle ja se veti aika lailla takin tyhjäksi. Vapaa-aikana työllistää aika tiukasti perjantaina edessä siintävä, mun ja muutaman muun (hullun) aktiivin järkkäämät Game of T.R.L. -skeittikisat tytöille näin skeittauksen SM-viikonlopun kunniaksi. Järjestäminenhän on kivaa, ei siinä mitään, mutta kun muistikapasiteetti tuppaa muutenkin oleen ylikuormitettu, niin pieni epäilys onkohan kaikki hommat hanskassa ja jos onkin, missä ne hanskat...


Game of T.R.L. on tämän kesän Tyttörullalautailijoiden tapahtumista se oma lempilapsi, koska itse sen ideoinkin. Kisa on varioitu kaikille skeittaajille tutusta S.K.A.T.E. -pelistä, missä yritetään eri temppuja ja epäonnistumisesta sitten kerätään kirjaimia, tässä tapauksessa vaan kolme eli T.R.L. Eipä oo koskaan tullut moista kisaformaattia kokeiltua, mutta eläviä testihenkilöitä on ennakkokyselyjen perusteella hyvin tulossa, joten uskoisin kisasta tulevan oikein hyvän. Perjantainahan se selviää.

Lisää tietoa kisasta Facebookissa, tervetuloa osallistumaan tai katselemaan.

maanantai 11. elokuuta 2014

Jumi

Vaikka edellinen lääkärikäynti ei tuottanut toivottua lopputulosta, lisäsi se kuitenkin taas sallittujen liikuntalajien kirjoa. Ratsastaan saa kuulemma mennä (jos ei putoa selästä). Lahjoin itseäni siis ratsastustunnilla, vieläpä yksityisellä sellaisella. Oon aikaisemminkin käynyt Stall Nybackassa Sipoossa, missä saa hyvää opetusta hyvillä ja hyvinvoivilla hevosilla. Sinne siis suunta lääkitsemään pahaa mieltä kuntoutuksen jatkumisesta.

Tunti oli ihan loistava. Opettaja-Suvi vaatii juuri sopivan paljon, ettei hetkeäkään saa matkustella ilman työntekoa. Suurimman osan ajasta menin ilman jalustimia. Kunto loppui totaalisesti kymmenen minuuttia ennen tunnin loppua. Sen jälkeen oonkin tehnyt kuolemaa. Asiaa ei välttämättä auttanut, että olin edellisenä päivänä juossut spontaanisti lenkin jälkeen Cooperin testin, kun tuli vaan mieleen että sellaisenhan voisi joskus juosta. Jalat oli siis jo valmiiksi vähän kipeät juoksemisesta, ja kun ratsastustunnin jälkeisenä aamuna yritin nousta sängystä, niin jo ajatus jomotti tuskaisesti jalka-, selkä- ja vatsalihaksiin.

Illalla raahauduin kuitenkin kuvaushommiin. Käytiin Sankun kanssa kuvaamassa viittä eri spottia. En meinannut pysyä millään perässä - vaikka mulla on puolet pidemmät jalat kuin tuolla menninkäisellä, niin askelpituus tällä kertaa oli tuskasesti venyttäenkin ehkä kolkytä senttiä. Niinpä spottien välit laahustin viis metriä Sankun perässä ja huutelin, että älä mee niin kovaa… Spoteilla onneksi sai lysähtää maan tasoon kamera kädessä. Sanku oli ihan liekeissä ja hyviä kuvia tuli runsain mitoin. Kivoja kyllä noi meidän iltaiset spottikierrokset, tulee Helsinkikin tutummaksi.

IMG_8428m

IMG_8460m

IMG_8502m

IMG_8505m

Kaikki kuvat siis Sankusta, kiitokset mallille. Varsinkin siitä, että kestit mun tuskasta kitinää spottien välillä.

torstai 7. elokuuta 2014

Neljästä kuuteen

Eilen oli kauan odotettu lääkärikäynti. Neljä kuukautta täynnä ja kuntoutus suoritettu. Palailin Tampereelta maanantaina parin kaverin kanssa, pysähdyttiin vielä skeittaus ja kuvaushommiin Hämeenlinnaan ja oikein filistelin, että viimeistä kertaa hetkeen hengaamassa pelkästään kameran takana. Tiistaina kävin vielä vesijuoksemassa ihan vaan kunniakierroksena kuluneille kuukausille - hyvästi Stadikka, tervetuloa tyhjät altaat.

IMG_8390m

IMG_8365m

Lääkärikäynti alkoi niin kuin pitikin. Ojennus kunnossa, koukistus kunnossa, pystyy olemaan syväkyykyssä, kyykky yhdellä jalalla vielä hieman heikompi leikatulla mutta ihan ok. Ja sitten lopputuomio: Kuuden kuukauden jälkeen voit alkaa käyttää kunnolla.

Mistä tää kuusi kuukautta tuli, aina aiemmin puhuttu neljästä? Kuulemma kudosten palautuminen kestää sen aikaa, eikä voi suositella mitään vääntöä ennen sitä.

IMG_8380m

Nyt on sitten tosissaan kusetettu olo. Kokoajan on puhuttu neljästä kuukaudesta, joten hyvä kun ei ollut uusi dekki gripattuna ja lentoliput Köpikseen ostettuna. Toki on ollut älytön motivaatio kuntouttaa tähän neljän kuukauden rajapyykkiin, ja olis varmaan ollut hitusen tehottomampaa jos tähtäys olisi koko ajan ollut kuudessa, mutta silti olisin arvostanut oikeita annettuja aikoja heti alusta asti. Nyt jäi sellanen fiilis, että jos olisi kuntouttanut enemmän tai eri lailla, olisiko lopputulos ollut eri? Tuntui, että lääkäri ei ihan ollut tyytyväinen mun reisilihasten voimatasoon ja en toki oo itsekään. Oon lähinnä pyöräillyt ja juossut, punttitreeni on ollut aika vähäistä. Toki aluksi kun sai alkaa tekemään kyykkyjä tein niitä aika paljonkin, mutta lähinnä oman kehon painolla. Nyt on ollut katse jo skeittaukseen tarvittavissa jutuissa, joten oon lähinnä juossut nopeita vetoja ja tasapainolautaillut.

IMG_8394m

No, kaksi kuukautta lisää kuntoutushommia. Nyt olis ollut vielä skeittikesää jäljellä, mutta sitten ei kyllä oo. Pitää siis keskittyä muihin hommiin. Kuten kameran hankintaan. Nää kuvat mitä tässä näkyy taisi jäädä viimeisiksi tämän hetkisellä kamerakalustolla. Yhden linssin jo myin ja loputkin kamat on kaupan. Uutta en vielä(kään) ole päättänyt, joten saa nähdä kuvaanko loppujen lopuksi seuraavan vuoden vaan puhelinkuvia. Oman toimintani tuntien en yhtään ihmettelisi jos niin käy, ostopäätösten teko on niin tuskallista.

IMG_8362m

Kuvissa Tampereen kaarikoirat Miska ja Tiina Hämeenlinnan Minin parkissa.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesäiltoja keskustassa

Näinhän tässä pääsi taas käymään, että kesäloma vol.2 on ihan ovella! Suunnitelmat vielä hyvin auki, paitsi keskiviikkona pitää olla Helsingissä lääkärin vastaanotolla saamassa lupa skeittaukseen. Näin siis toivon mukaan, saattaahan sieltä tulla vielä jotain kuntoutusvaatimusta ja senkin kanssa on elettävä.

Omaa skeittauslupaa odotellessa on tullut heiluttua kameran kanssa muiden perässä. Pari viimeistä keikkaa on ollut ihan flashbackejä 90-luvun loppuun sillä erotuksella, että oon vaan kuvannut enkä lisäksi skedennyt ite. Spotilta spotille kesäillassa, onko siistimpää. Siitä ehkä suorilta baariin ja kauniissa kesäaamussa himaan. Hyviä hetkiä hyvien ihmisten kanssa.

IMG_8217m
Sankun flippi Musiikkitalolla

Jalan tervehtymistä odotellessa on iskenyt sellanen tauti kuin kamerakuume. Joko en osaa kuvata (hyvin mahdollista) tai sitten mun kamera ei vaan riitä siihen, mitä kuvilta haluaisin, sillä oon jatkuvasti tyytymätön lopputulokseen. Valo ei riitä ja ISOn määrän lisäämistä ei kuvanlaatu kestä, haluaisin käyttää salamaa, mutta se taas pidentää suljinaikaa aina niin pitkäksi, että tulee kuitenkin liikepäterävyyttä. Että haluuko pimeetä vai epätarkkaa, vaikeita valintoja. Ehkä pitäis vaan lähtee kamerakaupoille.

IMG_8251m
Sanku fakie fiftarista caba ollie out

IMG_8280m
Sanku ollie vanhan postin rappusista

torstai 24. heinäkuuta 2014

Rullausta

Kävin muutaman viikon tauon jälkeen vesijuoksemassa myös jalkavammaa kuntouttavan kaverin kanssa. Se jutteli fyssarikäynneistään ja kuinka hyvä on saada seurantaa kuntoutuksen etenemisestä ammattilaiselta. Mä en ole missään vaiheessa käynyt fyssarilla. Kun kysyin aiheesta leikkauksen jälkeen, lääkäri sanoi että heinäkuussa voin alottaa jos haluan. Unohdin kuitenkin pyytää lähetettä eikä se oma-aloitteisesti kirjoittanut.

Seuraavaan lääkärikäyntiin on vielä pari viikkoa, niin päätin kävästä edes hierojalla välissä, saa jonkinlaisen ulkopuolisen arvion, miltä kinttu vaikuttaa. Duunipaikan lähellä on fyssari-hieroja, jossa oon muutaman kerran käynytkin. Kun sanoin, että leikattu jalka kaipaisi hierontaa, se tarjosi samaan hintaan kokeiluna LPG-imurullaushierontaa. Se oli alipaineella tapahtuvaa ihonalaisen kudoksen kohotusta. Tälleen kirjotettuna kuulostaa lähinnä joltain selluliittihoidolta, mutta kai sen pitäisi toimia palauttavasti ja vähentää lihasjäykkyyttä. Tulipahan sellaistakin kokeiltua, hyötyjä on vaikee arvioida mutta ehkä se ainakin noille arpien kohdille hyvää teki.

Parasta hoidossa oli kuitenkin se, että fyssari kysyi, mites noi liikeradat on omasta mielestä palautunut. Sanoin että mielestäni hyvin, mutta vaikea sanoa itse. Se sitten koukisti polvea ja totesi, että niinpä onkin. Koukisti uudestaan ja totesi vielä, että ompas kyllä erinomaiset liikeradat.

Tuli ihan älyttömän hyvä mieli, kun väkisinkin sitä stressaa, että kuntouttaako tarpeeksi vai liian rajusti vai liian varovasti, ja sitten joku ulkopuolinen asiasta ymmärtävä antaa tuollaisen arvion, vaikkakin ohimennen ja vaikkakin vaan yhtä osa-aluetta koskien.

20140712_230922_1
Kuntoutusjumppahetki laiturinnokassa

Kohta tulee paineita saada koko muu kroppa yhtä erinomaiseen kuntoon, kuin tuo täydellinen polvi!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Liikunnan riemua

Jos et pidä jostain liikuntalajista, tässä resepti, kuinka alat pitää siitä. (Ei päde vesijuoksuun, sillä mahdottomiin ei tälläkään pysty).

Kiellä laji (esim. pyöräily, juoksu, ryhmäliikuntatunnit) ja lisäksi kaikki muutkin asiat itseltäsi puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen ala asteittain sallia itsesi tehdä asioita. Aloita tylsimmästä (vesijuoksu, kuntopyöräily) ja ta-daa, kun saat alkaa pyöräillä tai lenkkeillä, ne tuntuu ihan käsittämättömän hienoilta harrastuksilta.

Oon tässä lomaillut viikon ja sinä aikana mm. maastopyöräillyt, haikkaillut metsässä (ilman tarkoitusta laskea alas) ja käynyt bodypumpissa. Oon ollu ihan liekeissä joka ikisestä! Saan jo harrastaa kaikkea, missä ei ole väännön tai iskun mahdollisuutta, eli ne omimmat lajit on vielä pois luvuista, mutta tekemistä on silti riittänyt.

Kuten oon aikasemminkin varmaan maininnut, nuo pyörähommat ei oikein meikäläiseen kolahda ja siksi en ole ikinä tainnut suostua lähteä ajamaan Elisen kanssa. Toisaalta, ihan tervettä, ettei mun pyöränkäsittelytaidolla lähde ajamaan downhilliä Kalpalinnaa alas... Nyt kun Elisekin on vielä toipilaana selkäleikkauksien jäljiltä, uskaltauduin sen matkaan ihan vaan maastöpyöräilemään. Poljettiin melkein kolmen tunnin lenkki Teivon harjulta johonkin Nokialle ja takaisin. Homma oli helpompaa kuin olin ajatellut, toisaalta myös ohjeistus oli hyvä: polje vaan kokoajan tasaisesti. Lainapyörä alkoi jo hetken ajon jälkeen tuntua hyvältä ja vauhtikin pysyi sopivana. Poikkeustilanteen kunniaksi (molemmat kuntoutusvaiheessa) ei kumpikaan sähelletty mitään ylimääräistä, vaan pysyttiin suunnitelmassa pysyä pystyssä.

20140717_141244
Kuva siitä ainoasta mäestä, jonka talutin. Irtokivet ja ei mitään aavistusta mitä mutkan takana = ehkä ens kerralla sitten.

Lomaan kuului jonkin verran myös talsimista. Helsingin päässä suunniteltu Sipoonkorven retki skipattiin kaatosateen vuoksi, mutta Korpilahdella ollessa käytiin metsäretkellä. Paljon nousuja ja laskeutumisia ja hienot maisemat, tykkäsin.

20140713_105958
Korpilahden maisemissa

Bodypump oli varsinainen ylläri itellekin. Sain viiden kerran tutustumiskortin kuntokeskukseen, ja päätin sitten kokeilla, mitä jalat tykkäis kyykkäyksestä paskan musiikin tahtiin. Yllättävän hyvää tykkäs, ja tykkäsin itekin. En oo kuukausiin liikkunut itseäni läkähdyksiin, ja ai että se oli hieno tunne pitkästä aikaa. Tunne on toki hienompi, kun se tulee hyvien kavereiden kanssa vietetyn hauskan skedesession jälkeen, mutta sitä odotellessa tämäkin oli ihan kelvollinen tapa saada paita läpimäräksi ja koko kroppaan olo, että jotain fyysistä tuli tehtyä.

Koska jätin pukuhuoneselfiet ottamatta, niin tässä bonuksena pari kuvaa vaihtoehtoisemmasta urheilulajista. Leikittiin betonimyllyä ja tehtiin lapiovoimin vähän betonia uuteen skeittiobstaakkeliin yhdellä diy-spotilla. Tuntu tehokkaalta liikuntalajilta ja ainakin eka kerta lajia oli ilmanen, heh. Ilmastointi kylläkin puuttui.

IMG_8084

IMG_8087