perjantai 28. helmikuuta 2014

Juttu luistaa

En oo hetkeen kirjottanut muuten kuin päivätyökseni ja blogiin, mutta kun vapaalaskusaitti Relaa.comista lähestyttiin ja ehdotettiin että kirjottaisin sinne, niin miksipä ei. Juttuideoita pulppusi ja pulppuaa ihan omasta takaa ja on kiva välillä taas kirjottaa eri tyyppistä juttua.

Eka juttu on nyt julkaistu aiheenaan luistovoiteiden ympäristöystävällisyys. Idea lähti siitä, että oon moista aihetta aina lautaa vahaillessani mietiskellyt. Lisäks törmäsin Instagramissa luontoystävällisiä lautavahoja markkinoivaan merkkiin, joten toki heräsi kysymys, mikä tekisi siitä "rexin sinistä" ympäristöystävällisempää. Lopputulema aiheesta oli mitä alunperin arvelinkin, että perus parafiinivoiteella ei maailmaa varsinaisesti pysty tuhoamaan, mutta oli ihan kiva kaivella asiaa kuitenkin.

IMG_2451m

Kuten joku heti kommenteissa totesikin, niin mitä väliä jollain voiteen ympäristövaikutuksella, jos lentää toiselle puolelle maailmaa laskureissulle (kuten esim. minä teen, sori maailma). No, jutut on aika nopeesti kirjotettu, jos saa käsitellä vaan isoja ja merkittäviä asioita, sitä paitsi esimerkiksi lentämisen ympäristövaikutusten läpikäyminen kattavasti kevyessä artikkelissa on melko suoritus. Ja se pitäisi toki vielä yhdistää siihen vapaalaskuun.

Mutta lukaskaapa artikkeli jos kiinnostaa. Siinä on hienommat kuvatkin, kuin tässä bloggauksessa... Ja jos joku yhdistelee nimiä, niin päivystävä dosentti oli melko helposti saavutettavissa, tiedän nimittäin missä se asuu. Ja vielä paremmin, missä sen poika asuu.

IMG_2448m

maanantai 24. helmikuuta 2014

Toive vai totuus?

Edellisen bloggauksen aloitin mahtipontisella vertauskuvalla, kuinka polvivamma ei enää juurikaan vaivaa. (Jos ja kun kukaan ei muista mistä vammasta puhun, niin sen synty kuvattu täällä.) Vakuuttelu jalan kunnosta ei toki ollu seurausta siitä, etteikö polvi vaivaisi, vaan halusin lohdutella itseäni myös kirjallisessa muodossa. Sen verran hyvin tunnen kroppani, että tiesin koiven olevan kaikkea muuta kuin kunnossa. Perjantaina kävin sitten vihdoin ortopedillä ja tuomio oli sitä mitä arvelinkin, osia on sekä irti että rikki. Käväsin magneettikuvissa ja tällä viikolla sitten saamaan mr. puukkokädeltä lopullinen tuomio.

Sitä odotellessa kaikki väännöt ja iskut polveen on pannassa. Käytännössä sillä tarkoitetaan lasku- ja skeittikieltoa. Siirsin aloituksen viikonlopun yli ja kävin sekä laskemassa että vähän myös skeittaamassa. Eiköhän se oo pari kertaa lisää sinne tänne aika sama, kun leikkauspöydälle joutuu kuitenkin. Nyt sitten kiltisti ohjeiden mukaan!

IMG_6696m
Kuva temppelin pihalta Tokiosta, mihin pystyi jättämään viestejä ja toivomuksia. Mun viestissä olis voinu lukea: Toivon pikaista paranemista polvelleni, että pääsen jälleen skeittaamaan. Maailmanrauhakin olis kiva.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Juhlatunnelmissa

Olipas taas sellanen viikonloppu, että onneksi pääsi maanantaina töihin lepäämään. Tuli käytyä laskemassa kolmena päivänä putkeen, mutta ennen kaikkea olin ensimmäistä kertaa tänä vuonna skeittaamassa! Polvivamma alkaa olla tämän talven lumia, eli rippeitä vaan jäljellä. (Edit: Näin siis itselleni uskottelin, totuus hieman toista).

Viikonloppuna oli myös kaverin synttärit, siellä siis skeittasinkin kun ne pidettiin Lahden skeittihallissa. Teemasynttäreistä inspiroituneena kaivoin esiin omia synttärikuviani neljän vuoden takaa. Mulla ei ole mitään merkintää, kenen kamerasta nämä ovat, luulisin, että isoveljen. Ei ainakaan mun, koska vanha järkkärini oli tuolloin hajonnut, lisäksi hengailen tuolla muiden seassa eli ei ne ole myöskään mun ottamia. On taas kuvakreditit kunnossa kun aina itte niistä muille muistuttelen haha.

Tosiaan muutama eli neljä vuotta sitten juhlittiin mun kolmekymppisiä. Pidin ne kaverini Heidin luona Kiikassa. Mentiin Laurin kanssa paikalle muutamaa päivää ennen varsinaista juhlapäivää, joten ehdittiin valmistautuun tähän megatapahtumaan mm. rakentamalla pellolle hyppyrit hiihtoratsastusta varten. Tai Lauri ne rakensi, mä roikuin vaan tallissa tai hevosen selässä, kuten aina Heidillä ollessani.

Synttäripäivänä paikalle saapui kunnioitettava kaarti kavereita. Ohjelmassa oli kaikenlaista kivaa, mutta kohokohta ainakin omasta mielestä oli seuraavana päivänä, kun Heidi satuloi kaikkien aikojen suosikkihevoseni Vilman ja aloitti innokkaiden suksijoiden ja lumilautailijoiden vetämisen pellolla. Melkein kaikki paikallaolijat taisivat hommaa kokeilla, minkä näkee myös Vilma-hepasta alimmasta kuvasta. Hiki tuli vetohepalle kirpakasta pakkasesta huolimatta!

IMG_4732m

IMG_4731m

IMG_4730m

IMG_4750m

Synttäreistä puheenollen, ostin Katjalle jo synttärilahjan, eli itselleni lentolipun Tromssaan Katjan syntymäpäiväksi. Veikkaanpa, että tulee hyvät synttärit, kipastaan varmaan jonkun tömpäreen juurelle ja tehdään pikku hilpasu huipulle, sen jälkeen juhlitaan villisti Tromssan yössä. Tai siis miltei yöttömässä yössä, toukokuun alkua kun silloin eletään. Haha, aina voi uhota, mutta totuus saattaa olla varsin toisenlainen, vanhuus kun ei tule yksin...







maanantai 10. helmikuuta 2014

Penkkiurheilua

Tällä hetkellä on tosi paljon kivoja asioita ilmassa. Yhtenä niistä, oon ottanut pitkästä aikaa kirjoitushommia myös päivätyön ulkopuolella. Aiheet on mielenkiintosia ja kirjottaminen on tuntunut tosi hyvältä, joten mikä ettei. Koska haluan tehdä muutakin kuin näpyttää illat pitkät (tai siis lyhyet), niin bloggaaminenhan siitä tietysti ekana kärsii. Linkittelen valmiisiin juttuihin, kun niitä joskus ilmestyy.

Lisäksi ajankäytöstä kilpailee harvinaista kyllä telkkari. Tuli viime viikolla katottua joka ikinen slopestylen lähetys alusta loppuun, huolimatta siitä tuliko ne keskellä arkipäivää vai viikonloppuaamuna puoli kahdeksalta. En yleensä pahemmin penkkiurheile edes lumilautailua, mutta nyt on renkulakisat kiinnostanu. Viimeks taisin katsoa kokonaan Naganon kisat (siis paipin osalta), jos oikein muistan niin lähetykset tuli ennen kouluun lähtöä.

Sain myös vähän kommenttia seuralaisiltani, jotka mun kanssa kisoja katsoi, kun tyyliin joka toisen laskijan kohdalla sanon "tää on mun suosikkeja". En oo kauheen kansallismielinen, joten en hihku pelkästään suomalaisten puolesta. Toki nekin oli kaikki mun suosikkeja, mutta esim. naisten mitalikolmikosta kaikki kuului mun suosikkeihin. Jamie on ihan käsittämättömän hyvä laskija, toki Ennikin, Jenny Jones vaan on helmi pitkän linjan laskija, jonka videopartteja muistan vuosien takaa. Ja oli siellä toki pari muutakin. Sama miesten puolella, ainakin kuusi suosikkia oli finaalissa. Siksi katsominen onkin varmaan niin jännää, kun kokoajan pitää hermoilla jonkun suosikin puolesta. Pipen lähtölistoja en oo vielä katsonut, mutta melko varmasti siellä on kanssa paljon mun suosikkeja.

IMG_2156
Loppuun teeman mukaisesti yksi suosikkilaskukuvani Japanin reissulta. Laskemista se on pyllymäkikin! Kuva Lauri.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kulutusjuhlaa

Oon joskus ohimennen kirjotellut mun kulutuskäyttäytymisestä. Aihe sinänsä liittyy tähän blogiin, koska jos vaihtaa lautapummeilun ja satunnaiset tulot vakityöhön ja kuukausipalkkaan, niin kappas kummaa rahaahan on käytössä enemmän. Se tosin näkyy omalla kohdalla lähinnä matkakohteiden valinnassa. Tietty myös siinä, että kun jotain tarvii niin sen myös voi ostaa.

Eilen kävin noin puolivuosittaisella shoppailureissullani. Ensinnäkään en pidä ostoksilla käymisestä ja toiseks en koskaan haluisi käyttää siihen aikaa, kun se on sitten pois jostain oikeesta tekemisestä. Netistä en juuri koskaan osta mitään, koska en jaksa sitäkään yhtään paremmin. Enkä ainakaan millään jaksais käydä hakemassa pakettia postista.

IMG_6654m
Menetettyjä shoppailumahdollisuuksia Takeshita Streetillä

Kuukausien aikana sitten kertyy ostoslistaa, mitä pitäis hankkia. Välillä asiat ratkee itsestään, esimerkiksi kesä loppuu ennen kuin oon ostanut sandaalit ja asian voi siirtää ens vuodelle. Välillä ne ei ratkee itsestään, kuten esimerkiksi talvitakistani hajosi reilu vuosi sitten vetoketju ja asia ärsyttää mua tämäkin talvena miltei joka päivä. Ensin arvoin kuukausitolkuilla, kannattaisiko se korjauttaa, mutta sitä pohtiessa takki ehti myös parista kohtaa kulua puhki, joten päädyin siihen, että ei kannata.

Eilen en kuitenkaan ehtinyt uutta takkia shoppailla, sillä lista oli loputon muutenkin. Urheilukaupat (ei siis skeitti- ja lumilautaputiikit vaan _urheilu_kaupat) on vakkari inhokkeja, joissa käyn vaan jos on pakko. Aloitin taas käymään kuntosalilla säännöllisen epäsäännöllisesti vuosi sitten. Silloin päätin, että ostan uudet salikengät, kun edelliset ostin 12 vuotta sitten. Joista viimeset kahdeksan vuotta mun piti liimata repsottava pohja, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. No nyt ei tarvi enää harkita liimaamista, ostin uudet! Näin puoleen hintaan olevat fitness-kengät heti kauppaan sisään mentäessä ja täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella päättelin niiden sopivan mun salikäyttöön just hyvin.

Kun nyt kenkäshoppailun makuun pääsin ja ekakin ostos meni niin kivuttomasti, ostin myös duunikengät. Ostin kyllä sellaset ennen kun alotin nykyisessä työpaikassa, sellaset kahenkympin tekonahkakengät. Ajattelin, että ostan kunnolliset heti kun on enemmän rahaa. Oon miettiny asian hoitamista miltei joka aamu nyt neljän vuoden ajan. Tänään pohdinta sitten muuttui uudeksi kenkäpariksi.

IMG_6659m
Menetettyjä shoppailumahdollisuuksia tokiolaisessa krääsäkaupassa, joka myös skeittejä myi

Viime vuoden juttu taisi olla se tavaramäärän vähentäminen, sata tavaraa ja mitä näitä nyt oli. Itse en oo niihin lähtenyt. Oma metodi on, että aina kun tuon asuntoon jotain uutta, vastaava määrä vanhaa tavaraa saa lähdöt (asiasta joustetaan skede- ja laskukamojen osalta). Se hyvä puoli, kun jahkaa tarpeeksi kauan uuden ostamisessa, on että vanhasta kamasta luopuminen ei ole kynnyskysymys. En ala säästämään kuntosalikenkiä 2000-luvun alusta, jossa pohja on vain vähän irti. En edes varmuuden vuoksi.

maanantai 3. helmikuuta 2014

TRL goes Sokeva

Tähän väliin mainostan, että Tyttörullalautailijat järjestää Sokevan hallilla skeittitapahtuman tytöille ikään ja taitotasoon katsomatta lauantaina 22.2. Oon tapahtumaa järkkäämässä ja tarkotus olisi saada hyvän fiiliksen ilta, missä pääsee oppimaan uutta ja ylittämään itsensä. Samalla tietty tehdä Sokevaa, tuota Korson helmeä, tutuksi. Toivottavasti oon itekin skeittauskunnossa jo tuolloin, jos en, niin eiköhän mulle hommia löydy joko kameran takaa tai koutsaamassa. Ja perinteisesti tapahtumissa, mitä on järjestämässä, oma skeittaus tuppaa jäämään vähälle joka tapauksessa, aina on jotain säädettävää.

922752_10151617222072154_2052359582_n

Vaikka tosiaan en ole vielä skeitin päälle uskaltautunut polven vielä ollessa kipeänä, oon kuitenkin hengannut skeittareiden liepeillä. Totta puhuen tää polvivamma on tehnyt musta varsinaisen ramp trampin, oon käynyt hallilla enemmän kuin normaalisti talvella käyn. Oon hengaillut, kuvaillut ja neuvonut jos joku on näyttänyt mun neuvoja tarvitsevan. Oon säätänyt yhtä hauskaa skeittaukseen liittyvää prokkista (siitä lisää myöhemmin). Lauantaina kävin skeittileffojen enskarissa katsomassa Iltaruskon ja Oldschool Departmentin leffat. Hyvä meininki niin leffoissa kuin Mascotissa. Paitsi tuli liian kova tarve päästä pian takasin laudalle.

69075_10151617221817154_323483263_n

Skeitin päälle paluuta odotellessa oon käynyt salilla nostamassa rautaa (voi puhua monikossa, oon tänä vuonna käynyt jo neljä kertaa!). Löin työkaverin kanssa vetoa, että vedän leuan (1 kappale) ennen kesälomia. Oon nyt pari kertaa kokeillut, vaikuttaa siltä että joko tarvii kohta alkaa oikeasti treenaamaan tai sitten laihduttaa noin 30 kg. Kun leuanvetotangossa roikkuminen alkoi turhauttaa, kokeilin huvikseni, paljonko saan nostettua penkistä. En oo kymmenen + vuoteen kokeillut nostaa mitään isompaa painoa, kun eipä se paljo lautahommiin auta, vaikka nostais kolminumeroisen määrän kiloja. 15 kg nousi ja olin ihan tyytyväinen. Kotona sitte kerroin, niin Late oli vähän ihmeissään että saan nostettua vaan 15 kg, kun se tankokin painaa enemmän. Opin siis tässä iässä, että se tangonkin paino huomioidaan, eli nostin 35 kg. Joka päivä oppii jotain uutta, hehe.

562547_10151617222002154_2046250216_n

Kuvat Sokevalta viime keväältä, skeittaajana Kea