lauantai 29. maaliskuuta 2014

Unissaskeittaaja

Kaveri alkoi jutella paastoamisesta ja kerroin, että oon kaksi kertaa mehupaastonnut vuosia sitten. Mun isä paastosi noin kerran vuodessa useita viikkoja, joten siinä siivellä tuli joskus kokeiltua, kun löytyi mehulingot sun muut valmiiksi. Vahvin mielikuva, joka hommasta jäi, oli ruokaunet. Niin käy käsittääkseni kaikille, jotka paastoaa - vaikka nälkä jossain vaiheessa loppuu ja normaalielämä sujuu ilman jatkuvaa ruoan ajattelua, joka kerta kun nukahtaa näkee unia erilaisista ruoista. Muistan vieläkin niitä unia, sitä näki unia niin suklaarasioista kuin makkarakeitostakin ja ihan mistä vaan syömisestä ja syötävästä ja asioista, mitä mahdollisesti voisi syödä.

En oo alottamassa paastoamaan, mutta tulipa vaan mieleen, kun oon alkanut näkeen unia skeittauksesta. Skeittaan eri ihmisten kanssa ja eri paikoissa ja eri temppuja melkein joka yö. Nään unia ihan random tyypeistä ja aina päädytään skeittaamaan. Skeittaamattomuuskesästä 2014 tulee _todella_ pitkä.

Laskemassa oon vielä kuitenkin käynyt. Jotain kivaa sitä pitää olla, varsinkin kun jalka tuntuu jopa paremmalta kun käy laskemassa versus että ei tee mitään. En kiellä, etteikö vaikutus olis täysin psyykkinen, mutta mitä sen väliä. Ja kuten kuvista näkyy, ei se, että on Talmassa kolme tuntia, välttämättä rasita jalkaa ihan kauheesti, sillä

IMG_2213m
…pitää hengailla rinteen alla, yleensä Maijan kanssa

IMG_2202m
…pitää räpsiä kuvia puhelimella tai pikkupokkarilla, tässä jopa ajoitus osunut kohdalleen ja Lauri on ilmassa

IMG_2220m
…pitää paistaa notskilla makkaraa ja katsella kuuta Talman yllä.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Oppia antamassa

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa Kontulan hallilla. Laudalle en kylläkään juuri noussut, mutta olin lupautunut vetään skeittipaja-nimellä kulkevan opetustuokion kaariskeittauksen alkeisiin. Meiltä (=Tyttörullalautailijat) jatkuvasti kysytään skeittausopetusta, nin päätettiin tälläsiä opetussessioita muutama nyt keväälle järkätä.

Opettaminen on välillä ihan hauskaa, mutta melkein rankempaa kun oma skeittaaminen. Nytkin oli 15 osallistujaa, joten ei siinä montaa minuuttia ehtinyt keskittyä jokaiseen erikseen, vaikka olisi halunnut.

1891427_10152122731602885_738848680_o
Ohjeistusta kädestä pitäen. Kuva Miian puhelimesta, kiitos ottajalle.

Kiva oli nähdä, kuinka innoissaan porukka opetteli uutta, mutta silti vähän kaihersi mieltä tuleva oma skeittikesä. Jota siis ei tänä vuonna polvileikkauksen takia tule. Ei musta taida olla pyörimään tossa skeittauksen liepeillä, kun ite en saa skeitata. Kauheesti kuuluu toiveita, että Tyttörullalautailijat järkkäisi kisoja ja kesäsessareita. Ehkä joku jaksaakin järkätä, eihän sitä vielä tiedä, mutta ite koitan ehkäpä tehdä välillä muita juttuja.

Viime viikolla kävin lääkärissä viimeistä kertaa ennen leikkausta (jonka ajankohta ei vielä ole selvillä, mahdollisimman pian kun vakuutuspaperit saadaan kuntoon). Nopeutin vähän tätä leikkausaikataulua aiemmin suunnittelemastani, kun tajusin, että tää välimallin tilanne on eniten hanurista. Sitä nopeemmin pääsee takaisin normaalitilaan mitä pikemmin se operoidaan.

Se, mitä kaikkea loppujen lopuksi korjataan, selviää vasta leikkauspöydällä. Varmaa on, että tuon sivusiteen korjaamisen takia edessä on neljän kuukauden skeittauskielto. Se on kuitenkin muuten iisi paranneltava, jalalle saa melko nopeasti jo varata painoa operaation jälkeen. Kuulin nyt, että jos kierukka joudutaan ankkuroidaan, sille ei saa neljään viikkoon varata painoa ollenkaan. Käytännössähän se tarkoittaa ihmiselle, joka asuu hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, ettei tarvi kotoa poistua. Voi käydä 56 neliöö ahtaaksi. Bonuksena meille sisälle kuuluu, kun porukka rullaa ohi Siilitien skeittiparkille... mun korvat ei mitenkään reagoi isoihin autoihin tai sellaseen, mutta skeittauksen äänet tunkeutuu heti tajuntaan. Korvatulpat ostolistalle, haluan kuvitella, ettei kellään muullakaan ole hauskaa. Laurin pitänee siirtää omat skeittikamat vaikka vintille piiloon ja lähteä aina "kauppaan" tai "lenkille".





keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sähläystä

Duunissa on meneillään taas vaikka mitä. Kun voisikin kirjoittaa "tavallisuudesta poikkeavaa", mutta niinhän se on, että pysyvää on vaan muutos. Testailin juuri uutta tapahtumahallintajärjestelmää ja ilmoitin vahingossa kaikille jonotuslistalaisillekin, että tervetuloa vaan mukaan tapahtumaan. Tänään sitten jouduin hankkimaan ne jakamani kolmekymmentä lisäpaikkaa, heh. Onneks se sujui melko helposti ja budjettikin on vielä hallinnassa. Ei muuten osteta sitä järjestelmää, se ei näemmä ole idioottivarma niinkuin mun työkalujen pitää olla.

Sählättyä tulee vapaa-ajallakin. Lähdettiin lauantaina Sappeelle tyttöjen laskutapahtumaan. Ite vaan chillailin takapenkillä ja etupenkkiläiset ajoi navia seuraten. Ja sitten oltiinkin Hauholla, ennen kuin kukaan huomas, että jossain meni pieleen. Sappeen osoite on siis Sappeenvuorentie eikä Sappeentie...ja Sappeeseenhan on kolmostieltä neljä käännöstä, että ei ole kauheen vaikeeta, jos olisin vaan yhtään seurannut missä mentiin. Se on toki liikaa vaadittu.

Onneks kuitenkin löydettiin perille, oli nimittäin erittäin hyvä laskupäivä. Kyse oli Veikkauksen Mun tapahtuma -skaban voittajasta eli ParkkiPirkot -laskutapahtumasta. Tapahtuman idea oli vaan laskea hyvässä ja helpossa parkissa pienissä valmennusryhmissä. Itelle konsepti ainakin sopi, sopivan vapaa meno ja kunniamaininta hyväks raksatulle streetille! Ja tietysti meidän ryhmän valmentajalle Hannalle, jolla oli oikein hyviä pointteja. Aloin taas pitkästä aikaa hyppäämään reiliin sivusta. Vanha koira muistelee vanhoja temppuja...

1464134_271233273043707_1278753753_n

1888695_271234529710248_1497871720_n

Kuvat Mun Tapahtuma -FB-sivuilta

Huomenna vaihteeks duunireissulle Turkuun, toivotaan, että selviän ilman isompia sählinkejä siitä.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Toisenlaista

Haastattelin lehtijuttuun Muistiliiton asiantuntijaa, joka puhui aivojen kuormittumisesta. Sieltä nousi esiin pointti, että puhe aivojen aktivoinnin tarpeellisuudesta on tarkoitettu ihmisille, jotka ei sitä muuten välttämättä päivittäin tee. Eläkeläiselle tekee hyvää opiskella ja täytellä ristisanoja, mutta asiantuntijatyön tekijälle voisi tehdä ihan hyvää vaan toljottaa telkkaria aivot narikassa iltaisin. Tai no mieluiten tietysti harrastaa liikuntaa, mutta ideana siis, että aivojen aktivointi ei välttämättä ole enää niin tarpeen työpäivän jälkeen. Aivotkin tarvitsee lepoa.

1798793_10152638577036978_829703421_n
TRL:n tapahtumassa mikrofonin varressa sekoilemassa sanoissani. Kuva Suvi.

Vähän tunsin pistoa omassatunnossa. Lähiaikoina varsinkin on tuntunut, että kun tuun himaan, helposti avaan läppärin ja alan uudestaan tekemään samoja asioita kuin duunipäivän aikana, nyt vaan vapaa-ajan toimintojen puolelta.

Skeittauksen ja laskemisen hyvä puoli on, että aivojen aktiivisena olemisesta on vaan haittaa (ne vaan yrittää huutaa "varo, älä tee sitä"). Noin niinku karrikoiden. Hyvää vastapainoa duunihommille, jotka puolestaan ei oo tippaakaan fyysisiä. Nyt kun skeittaus on jäissä polvivamman takia, oon alottanut joogan (jälleen, oon suorastaan pro joogan harrastamisen aloittamisessa) ja se on kans ihan älyttömän hyvä tapa tyhjätä pää kaikesta surinasta.

IMG_2580 – Kopio
TRL:n raksaustyöpaja viime keväänä

Kuitenkin tässä on kertynyt myös muunlaisia harrastuksia. Oon suoritellut sosiaalipsykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa. Se on tosi kiinnostavaa, mutta toisaalta samantapaista kuin duuni. Luetaan jostain aiheesta pari kirjaa tai artikkelia ja kirjotetaan joku essee tai käydään verkkokeskustelu. Ei kovin vastapainoa päivätyölle.

Kirjotushommat, kuten blogi ja satunnaiset lehtijutut kiinnostaa. Näpynäpy vaan, laskin, että mulla on just menossa juttuja duunin puolesta kolmeen eri lehteen ja sitten vapaa-ajalla Relaaseen työn alla olevat artikkelit ja tää blogi.

DSC_0257_muok
Hallivisiitillä Laitoksella ja avustushommissa. Kuva Valentina Morales.

Yhdistyshommat on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Oon Tyttörullalautailijoiden ja Rullalautaliiton hallituksessa. Kumpikin sisältää ihan minimimäärän kokouspönötystä ja paljon just sellasta ideointia ja konkreettista puuhastelua, mistä tykkään. Kuitenkin TRL:n kanssa helposti sorrun tekemään tiedotusta ja nettisivujen päivitystä eli asioita, mitä teen päivittäin duunissa. Lisäks toi tapahtumajärjestelykin alkaa jo osittain meneen samoja ratoja duunin kanssa, samantyyppistä säätöä eli lähinnä meilejä sinne tänne ja asioiden sopimisia ja sitten sen muistamista, mitä on sopinut ja kenen kanssa. Samoja toimintoja kuin töissä, eri paketissa vaan. Ideaalitilanne olis, että tekisi jotain totaalisen erilaista. Toki sitäkin on, kuten vaikka TRL:n puolelta hallivierailut, raksauspaja ja tapahtumat, mutta niitä aika usein edeltää aikamoinen koneella istuminen.

Pitää siis olla skarppina, että pysyis useemmin epäskarppina.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Neljä kuukautta

Koska itsesäälinen oman navan tuijotus kiinnostaa toki kaikkia, avaudun hieman mun polvivamman tilanteesta. Oon siinä vaiheessa, että lykkäsin leikkausajankohdan päättämistä vielä huhtikuun alkuun, silloin sitten pitäisi sopia mr. puukkokäden kanssa päivämäärä, koska operoidaan. Leikkauksen jälkeen jalka kestää skeittausta arvion mukaan neljän kuukauden kuluttua - tai siis silloin lääkärin kokemuksen mukaan jalan pitäisi kestää lajeja, missä kiinnikursittu side saattaa joutua koetukselle.

Neljä kuukautta. Jos huomenna leikkais, niin heinäkuun alussa sais skeitata. Olin jo ehtinyt suunnitteleen kesälle kaiken siistin suomiskeittauksen lisäksi parin viikon skeittiroadtrippiä heinäkuun loppuun, joten sen teoriassa ehtisi toteuttaa. Mutta realiteetit peliin: ensinnäkin leikkausta ei saada huomiselle ja toiseks neljän kuukauden parantelun jälkeen nollatatsilla ei ehkä kannata lähtee vetään mitään megaturneeta.

Entä jos skeittaisi kesän ja leikkauttaisi vasta syksyllä, vaikka elokuussa? No leikkaustahan tarvitaan, koska jalka on niin kipee, että herään särkyyn monta kertaa yössä. Koipihan ei juurikaan vaivaa liikkuessa, koska jalkaan sattuu eniten kun se on suorana. Vaikkapa laskiessa sitä on kuitenkin kokoajan jalat vähän koukussa. Poikkeuksena tähän, jos painaa polvea sisäänpäin. Se sattuu, eli esim. nosegräpiä ei laudasta pysty ottaan. Tai pystyy, taas tällä viikolla kokeilin, mutta se ei kannata. Auts. Lisäksi valmiiks revennyt side on tietysti alttiimpi repeämään kokonaan, eli kuitenkin joutuu vähän himmailemaan.

Bonuksena vielä neljän kuukauden vilttiketju syksyllä kun valo vaan vähenee ja duunissa paineet on kovimmillaan...ei kuulosta hyvältä.

IMG_2171
Sivuside revenneenä voi ihan hyvin laskea putskua Japanissa. Kuva Lauri

kivikko
Sivuside revenneenä voi käydä neppailemassa lähimäissä. Tässä ollaan Lumiparkissa. Kuva Lauri.

trl_goes_sokeva12leena_vanni1
Sivuside revenneenä voi skeitatakin, ei kylläkään kauheen hyvin. Kuva Hemmon kuvat.

Päätin siis, että toukokuussa operoidaan. Otan vielä ilon irti parhaasta kevätsesongista mäessä. Huhtikuussa on duunijuttujen puolesta huono aika olla pois, joten samantien käytän sitten jo ostamani lentolipun toukokuun alussa Tromssaan. Vähän parhaan kaverin kanssa vapaalaskupuuhastellaan ja sieltä perinteitä kunnioittaen Levi Campille laskukautta päättämään. Siitä onkin sitte hyvä jatkaa leikkauspöydälle.

Koko kesä menee siis poissa lautakuvioista. Eihän se tavallaan oo paras aika parannella, mutta toisaalta neljä kuukautta missä tahansa vaiheessa vuotta kuulostaa pahalta. Syksyllä on ollut lähivuosina tosi hauskoja skeittireissuja halleihin ennen kuin laskukausi alkaa, kauden alotukset lumella on aina ihan törkeen siistejä reissuja ja sittenhän onkin jo talvi ja laskuhommat kunnolla käynnissä… ennen aurinkoisia kevätpäiviä ja loskalaskuja, joista jatketaan taas rullien päälle. Liian kiva elämä, mihin saa valittaa.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Girls only

Tyttöjen lasku- ja skeittaustapahtumat jakaa mielipiteitä, myös omiani. Toisaalta on älytöntä, että sukupuolen perusteella jaotellaan, saako osallistua. Sitten taas toisaalta tytöille järjestettävät tapahtumat on luonteeltaan tosi eri tyylisiä kuin avoimet tapahtumat - ja yleensä hyvällä tavalla. Skeittipuolella kun niitä itekin järjestän, niin on mielekkäämpää järjestää tietylle, rajatulle kohderyhmälle, josta suurimman osan vielä tuntee. Kun itellä ei ole mitään merkki- tai tuotesidonnaisuuksia enkä rahallisesti hyödy järjestelyhommasta mitään, niin kyllä sen kohderyhmän, kelle järjestää, tarvitsee olla jollakin tavalla itselle läheinen.

IMG_0238m
Katja ja mä Twisted Sistersissä 2012

Ite osallistun tyttöjen laskutapahtumiin aina kun sattuu sopivasti sijainti ja aikataulu. Tyttösessareille Rukalle tai Leville en oo koskaan saanut aikaiseksi lähteä, mutta niinä vuosina kuin ne järjestettiin kävin Twisted Sistersissä Sappeella ja Stepping Stonesissa Kivikossa. Tänä vuonna vuorossa oli Piruliina-tiimin Naisten Vuoro Tornikeskuksessa ja ilmeisesti tulossa on vielä ParkkiPirkot-tapahtuma Sappeella 15.3.

IMG_1748m
Kivikon Stepping Stones 2013

Naisten vuoro oli tosissaan eilen. Tornikeskuksessa oon käynyt kerran pari vuotta sitten. Se on ihan sympaattinen pikku keskus, mutta nykyisessä autottomassa tilassa lähiseutujen pikkukeskuksissa käyminen on ihan totaalisesti jäänyt, kun ei Talmassakaan pääse käymään kyllästymiseen asti. Tornariinkin toki pääsisi julkisilla, mutta niin pääsee Kivikon Lumiparkkiinkin ja huomattavasti nopeammin mun sijainnista käsin.

Vähän oli kynnys lähteä, kun omat laskukaverit lähti Talmaan laskemaan juuri huollettua paippia. Mutta hitto, tulee niitä Talma-päiviä kuitenkin sen verran kaudessa, ettei niitä jälkeenpäin erota toisistaan, kun sitten taas tapahtumat ja ylipäätään eri keskuksissa käynnit auttaa erottamaan eri vuosia toisistaan.

IMG_2196m
Naisten vuoro eilen

En tuntenut kovin hyvin ketään, kuka Naisten vuorolle oli menossa, mutta sain kyydin sumplittua. Perille päästyä ei ollut enää niin väliä, oli siellä sitten kuitenkin muutamia tuttuja ja nopeesti tutustui uusiinkin. Järjestäjät oli mukavia ja löysin itseni pian nepittelemästä pientä leveetä pressiboksia, jota danceflooriksikin kutsutaan. Joku kutsui matoksikin, sitä nimitystä en ollut kuullutkaan. Olin ehkä ajatellut jotain muutakin tehdä, kun kerran oli keskuksessa missä harvoin käy, mutta en ehtinyt, kun se vempele oli niin hauska. Opin ehkä täysin uuden tempunkin, frontti ykkösen pressin päälle. Ehkä-maininta sen takia, etten oikein enää varmaksi muista, mitä oon vuosien varrella joskus osannut ja jo unohtanut. Mutta ihan hyvin laskukiellossa olevalta polvivammaselta, jos uus temppu haltuun! Ja tollanen pikku kävelyvauhtinen nepittely ei polvituen kanssa tunnu missään, joten siitäkin hyvä fiilis.

IMG_2201m
Naisten vuoron teehetki eilen

Tapahtuma päättyi perinteiseen jaetaan kaikille vähän tapahtumasponssien muistamisia ja hehkutettiin kuinka hyviä kaikki oli. Se on ehkä tapahtumien eniten vaivaannuttava osio, mitä toki myös Tyttörullalautailijoiden tapahtumissa harrastetaan. En tiiä, pitäiskö se palkintojen jako tapahtumissa vaan lopettaa, mutta toisaalta monet tykkää kun on mahdollisuus saada jotain kivaa. Ite kun en tosta ylimääräsestä tavarasta piittaa, ni se on senkin takia vähän ristiriitaista. Nyt sai tosin mm. superfoodeja ja teetä, jotka jo suurilta osin katoskin mahalaukun syövereihin samana iltana, eikä todellakaan jää kaappeja täyttämään. Ja siis siinä vaiheessa, kun vielä puuttuu laskukamaa, niin voihan tapahtumista saada kaikkea kivaa ja tarpeellista. Oma käytössä oleva kypäränikin on Twisted Sistersistä tullut palkinto muutaman vuoden takaa. Äh, ristiriitainen suhtautuminen. Ehkä se tavaran jako on ihan ok, niin kauan kuin ilmaistavara ei muodostu tapahtumien pääasiaksi.

Jos muuten kiinnostaa, miten meidän edellisen viikon Sokevan tyttöjen skeittitapahtuma meni, niin kuvia ja juttuja löytyy täältä, täältä ja täältä.