lauantai 28. helmikuuta 2015

Oodi TRL:lle

Huhti-toukokuussa vaihtuu Tyttörullalautailijoiden hallitus ja seuraavassa mä en aio olla enää mukana, sillä aika aikaansa kutakin ja hyvä antaa tilaa uusille ideoille ja tekijöille. Eroprosessi näkyy nyt hirveenä intona tehdä vielä kaikki tekemättömät tapahtumat kevään aikana, ja niinpä pykäänkin parhaillaan pystyyn laudanhuoltopajaa ja miniramppikisoja. Yks isompikin projekti oli tulilla, mutta kaatui rahoitukseen.

Tää vuosi on ollut TRLn historian aktiivisin. On tehty perusduuni, eli pidetty Kontulan sunnuntaivuoroa sekä Laajasalon nuorisotalon ollessa lomien aikaan suljettuna myös omin voimin keskiviikon Laajis-vuoroa. Lisäksi on järkätty monenmoista tapahtumaa videoklippikisasta kankaanpainantatyöpajaan.

trl1
Game of T.R.L:n kisajärjestelyjen keskellä, kuva © Suvi Höydén

TRL:n, kuten muittenkin pienten yhdistysten, toiminta on tekijöidensä näköistä ja kun tekijät vaihtuu, toimintakin voi muuttua. Omasta mielestä nykyinen toiminta on ollut tosi hienoa ja laadukasta, mutta tiettyhän uudet tekijät voi siitä tehdä vielä parempaa tai hyvää eri tavalla.

Sitä ei vielä tässä vaiheessa tiedä, keitä uuteen hallitukseen tulee. Muutamien kanssa oon jutellut ja tsempannu lähteen messiin. Joitakin arveluttaa se, että yhdistystoiminta vie aikaa muulta tekemiseltä. Se on toki totta, mutta toisaalta en ainakaan ite tiedä, mitä järkevää olisin silläkään ajalla tehnyt. Se ei kuitenkaan vie niin paljoa aikaa, ettei sen takia esim. ehtisi skeittaamaan itse tarpeeksi. Lisäksi tosi vähäinen määrä tekemisestä on pakollista. Toki esim. vuorojen pitäminen on suositeltavaa koko aktiiviporukan mittakaavassa, mutta jos ei itse niiden pitämisestä välitä, riittää varsin hyvin että pitää vain silloin, kun muilla on jotain pakollista menoa. Itse olen tainnut pitää viimeisen kolmen kuukauden aikana ehkä kaksi Kontulan vuoroa.

trl2
Hallitus 2014-2015, kuva © Lauri Virkki

Oma suola TRL:ssä toimimiseen on ehdottomasti ollut tapahtumajärjestäminen. En duunissa järjestä kokonaisia tapahtumia, joten se ei liippaa liian läheltä päivätyötä, mutta siinä pääsee käyttämään ja kehittämään omia vahvoja osa-alueita eli ideointia ja kokonaisuuden hallintaa. Viime kesän ponnistus oli tyhjästä ideoitu Game of T.R.L, mutta sama fiilis on pienemmässä mittakaavassa vaikkapa hallivierailujen säätämisessä. Järkkäämisestä oppii monenmoista, mistä on sitten hyötyä muutenkin. Ei myöskään kannata unohtaa sitä faktaa, että vapaaehtoistyö lisää tutkitusti omaa onnellisuutta. Ei sen vapaaehtoistyön tarvitse välttämättä olla juuri vanhusten ulkoilutusta tai jotain muuta itsestäänselvän jaloa ja hyödyllistä toimintaa, vaan kyllä skeittikoulunkin pitämisestä tulee itselle tosi hyvä mieli ja kokee, että se oma napa ei ole kokoaikaa ihan se ainoa tärkeä juttu.

Toki vielä, jos oma ansioluettelo ei ole älyttömän pitkä, järjestötoiminnalla voi myös kertoa omasta aktiivisuudesta mahdolliselle tulevalle työnantajalle, sekä siinä myös konkreettisesti oppii myös työelämässä tarvittavia taitoja.

trl3
TRL goes Sokeva -ryhmäkuva, kuva © Jani Kääriäinen

Ja siis toki välillä kiristyy pinnakin. Henkilökohtaisesti vuosien mittaan on risonut se, että porukka huutelee että pitäis tehdä sitä ja tätä, mutta itehän ei halua liikauttaa evääkään minkään eteen. Sitte se, että halutaan hyötyä siitä, mitä yhdistys saa aikaan (vuorot vain tytöille) tai tarjoaa palveluita (skeittikoulut ja tapahtumat), mutta ei voida edes pienen pientä vuosimaksua maksaa vaan siitäkin kitistään. TRL:n jäsenmaksu on siis täysi-ikäisiltä ollut kympin ja alaikäisiltä femman, että mitä parempaa silläkin rahalla ihminen voi saada. Nillittäjille sympatia nolla, koska jos ei halua olla mukana TRL:n toiminnassa, saa ihan oman vapaan valinnan mukaan käydä vaikkapa Superparkissa vaatimattomaan 19 euron päivähintaan.

lr-
Pikkujoulut 2014

Ja kyllä välillä kannattaa antaa muiden järkätä ja itse vaan osallistua. Esimerkiksi toissa vuoden valokuvauskisassa ja viime kesän videoklippikisassa olin messissä vaan tavis osallistujana. Kaikkeen ei siis kannata sotkeutua mukaan, välillä kannattaa vaan nauttia muiden aikaansaannosten tuloksista.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Polvivamman välitilinpäätöstä

Kuten ehkä lopahtaneesta bloggaustahdista voi arvata, jalka on kuntoutunut skeittaus/laskukuntoon ja koneella nysvääminen duunipäivän jälkeen ei ole ihan ekana omissa intresseissä.

Marras-joulukuisen takapakin jälkeen edistyminen on taas ollut melko suoraviivaista ja tilanteeseen ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen. Vaikka toki kaikenlaista pikkuvaivaa vielä on, kuten jänteiden kireyttä ja ärtymistä, niin viimesen kuukauden on pystynyt tekemään niitä juttuja mitä haluaakin. Ei ihan niin paljoa kuin haluaisi, mutta sekin tilanne kyllä paranee kokoajan. Tai paranisi varsinkin, kun jaksaisi edelleen kuntouttaa huolella, mutta kauheen paljon mieluummin lähtisi aina tekemään jotain hauskaa...

lr-2169
Bs smithiä Kontulan pikkukaareen. Kuva Marko

Olin tänään duunissa työterveystarkastuksessa, joka tehdään viiden vuoden välein. Pisti taas kummastuttamaan terveydenhoidon ammattilaisten asenne. Ensin sain ihmettelyä, että vaikka mulla on vaativa ja laaja työnkuva, mun stressitaso on kuitenkin melko alhainen. Selitin sen johtuvan siitä, että vaikka oon aika paineissa työpäivän aikana, työt harvemmin siirtyy kotiin, koska vapaa-ajalla on muutakin tekemistä. Kuitenkin olin merkinnyt papereihin polvileikkauksen, ja se kyseli siitä sitten. Kerroin, mitä leikattiin ja että olisi kevyessä normaalikäytössä täysin kelpo lopputulos ja näyttää, että tulee vielä olemaan kovassakin käytössä tosi hyvä, kun vaan jatkaa edelleen kuntoutusta. Siihen terveydenhoitaja: Mutta pitäisikö sinun miettiä, kannattaako harrastaa tällaisia lajeja, missä voi satuttaa itsensa.

Sitten selitin kärsivällisesti, että ensinnäkin jalka ei ikinä olisi tullut leikkauksen jälkeen tähän kuntoon ilman erinomaista motivaatiota saada se takaisin käyttöön. Toiseksi, mun alhaiset stressitasot johtuu siitä, että mulla on jotain keskittymistä vaativia harrastuksia vapaa-ajalla. Sitten selitin, että varmaan tietynlaisella luonteella hakeutuu tietynlaisten juttujen pariin, ja tietyllä persoonallisuudella ei kauheen helposti löydä viehätystä postimerkkien keräämisestä. Se perusluonne ei kauhean helpolla muutu minkään pikkujutun takia. Jaksaa vaan kummastuttaa, ettei terveydenhuollon ammattilaiset osaa yhdistellä asioiden syy-seuraussuhteita yhtään. Varmaan olis normaalimpi asiakas, kun olis hirvee työstressi, ylipaino ja uniongelmat.

puulijpg
Sokevan puulifiilistelyjä. Kuva Maija

Ens viikolla pääsee testaamaan jalan kuntoa uusissa olosuhteissa, kun suunnataan Laten kanssa Tromssaan. Tarkoitus on vähän haikkailla pari tömpärettä ylös Katjan jäljissä (ettei itelle tuu hiki) auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja laskea yön aikana satanutta, reisiin asti ulottuvaa putskua. Norja kun tunnetusti tarjoo noita vakaita kelejä...tai sitten ei. No, kun nyt ei tulis myrskytuulta ja vettä ainakaan ihan joka päivä.