maanantai 27. huhtikuuta 2015

True Ramp Ladies

Viimeiset järjestelyt on käynnissä, kun lauantaina koittaa Tyttörullalautailijoiden miniramppikisa nimeltään True Ramp Ladies. Meitä on ollut kolme tyyppiä pistämässä kisoja kasaan, ja nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että jäljellä on lähinnä pohdinta, että mitäköhän unohdettiin ja perinteinen jännitys, tuleeko kisaajia paikalle. Sää tässä vaiheessa lupailee onneksi hieman niheää ja mahdollisesti sadetta, olis kiva kun porukka ei jäisi ulos skeittaamana vaan tulis katsomaan meidän skaboja.

Tervetuloo siis paikalle, kisaamaan tai katsomaan. Lisätietoa Facebook-eventistä.

Siltä varalta, että kisat on rankka ja traumaattinen kokemus järjestäjälle, oon varautunut sen perään viikon lomalla. Kisojen jälkeen vaihtuukin valta Tyttörullalautailijoiden hallituksessa, joten olis kiva, että tää viimeinen tapahtuma omalta osalta olis Game of T.R.L:n kaltanen menestystarina.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

43 päivää alamäkeä

Vaikka laskukausi ei toki ole päättynyt kuin pääkaupunkiseudulla, päätin jättää kevätreissut väliin ja pistaa laudat parafiiniin ens kautta odotteleen. Saldoksi jäi kuluneelle kaudelle 43 laskupäivää. Vähemmän kuin ikinä, syynä alkukauden polven huono jama ja pidempien reissujen puute. Jälkimmäinen oli toki ihan omaa syytä, mutta tämä kevät tällä kertaa näin.

Kausi alotettiin Rukalla vasta joulukuun puolen välin jälkeen. Polven kuntoutuksessa oli meneillään takapakkivaihe ja kiinnitetty jänne oli kivuliaasti tulehtunut, joten vaikka kauden aloitus oli historiallisen myöhä, omalla kohdalla se oli jopa hieman liian aikainen. Ihan ok pystyin kuitenkin laskemaan. Seuralaisina Rukalla oli Laten lisäksi veljen perhe, ja kävin moneen otteeseen laskupuuhissa myös suloisen 3-vuotiaan veljenpojan kanssa. Veljenpoika on oikein onnistuneesti aivopesty. Kaksivuotiaana sen ensimmäiset sanat, kun menin heillä käymään, oli "Minäkin haluaisin oppia lullalautailemaan" ja nyt viime viikolla kun soittelin veljelleni, veljenpojan piti päästä väliin kertomaan asiansa: "Meidän pitäisi kyllä puhua siitä rullalautailusta". Oman penskan kanssa ei varmaan saavuteta samaa, raukka kun joutuu pienestä pitäen notkumaan parkin reunalla, joten iloitsen täysillä (toistaiseksi) onnistuneesta veljenpojan lautakasvatuksesta. Rukallakin se olisi tietysti halunnut lautailla, mutta oma näkemys on, että ensin opetellaan menemään suksilla, niillä kun oppii nopeasti omatoimiseksi.

lr-2052
Ihan omin jaloin. Kuva Lauri.

lr-2235
Perinteisen Rukan hissikuvan otti Lauri

lr-2038
Tykit pauhasi joulusesongin kuumotellessa nurkan takana.

Kotiin palattua kausi jatkui Talmassa. Jo perinteisesti olin ottanut joulun jälkeen lomaa oikeista töistä ja siirryin hiihtokoulun palvelukseen, joten mahdollisuudet oli olla mäessä aamusta iltaan. Tapaninpäivän aamuna alkoi sekä opetushommat että täysin yllättäen raskauspahoinvointi. Pahimpana päivänä sain iltaan mennessä kurkusta alas puoli desiä vettä ja kolme rusinaa. Se on aika vähän nestettä ja energiaa fyysistä työtä tehdessä, mutta kummasti sitä kuitenkin jaksoi. Kurssipalautteesta päätellen hymy ei ollut pahasti hyytynyt, hyvä niin. Loppuviikkoa kohti myös aamujen vointi parani ja duunien jälkeen oikeasti huvittikin jäädä laskemaan, eikä vaan periaatteesta käynyt vetään pari laskua.

Muuten Talmassa tuli käytyä läpi kauden, mutta hieman vähemmän kuin ennen. Syynä huono olo, tammikuulle tullut pidempi työmatka, ankeat säät ja mitä vielä. Tekosyitä, mutta eihän sitä oo pakko mennä jos ei haluu. Silloin kun meni,oli muutamaa jäätikkökertaa lukuunottamatta tosi kivaa. Paippia tuli laskettua paljon ja se oli muutamaan otteeseen ihan järjettömän hyvässä kunnossa. Harmillista oli, että samoin kun viime kaudella, Talman kausi loppui harmaisiin ja ankeisiin keleihin, eikä saanut nauttia yhdestäkään kunnon bluebird kevätsohjopäivästä siellä. Viimeisenä aukiolopäivänä satoi ihan kunnolla vettä.

pipe2
Paippi viis kautta viis. Kuva Late

lr-2421
Viimeisen aukiolopäivän sää

Kauden ainoa ulkomaanreissu tehtiin Laten kanssa Norjaan. Tromssassa oli alkukaudesta tullut lunta, jota seurasi pitkä jakso ilman uusia lumisateita. Hieman ennen sinne menoamme lunta tuli kertarysäyksellä rutkasti lisää, mikä kuulostaa hyvältä uutiselta, mutta yhtään takamaastoasioita tunteville kertoo tietysti siitä, että lumipatjojen välillä oli heikko, vyöryherkkä kerros, jonka kanssa ei olisi leikkiminen. Onneksi meillä oli kaksi paikallisopasta, eli mestoilla jo toista vuotta asuvat Katja ja Annamari, eikä kellään intoa ryhtyä tyhmyyksiin. Haikattiin siis pienehköjä loivahkoja kukkuloita rennolla fiiliksellä. Laskut oli hyviä, mutta koska jokainen korkeuserometri piti omin jaloin kivuta, laskujen määrä rajoittui vain yhteen päivässä. Kerran käytiin laskemassa paikallisessa Krokenin keskuksessa, josta sai jokaisella hissinousulla Ylläksen verran korkeuseroa. Mitään ei nähnyt, mutta tuuli oli kasannut lunta laskettavaksi varsin mukavasti.

lr-2273
Earn your turns

lr-2338
Tässä jo matkalla autolle mahtavan laskun jälkeen.

Kevääseen mahtui muutamia laskutapahtumia, niistä vaan naisille suunnattuja Suomen Naislautailijoiden pipesessarit ja Tornikeskuksen Naisten Vuoro. Mukavia, sosiaalisia tapahtumia molemmat. Tollasille tapahtumille on aina paikkansa, tulee tehtyä uusia juttuja ja laskettua eri porukassa kuin yleensä.

tornikeskus
Naisten vuoro Tornikeskuksessa, kuvaajan nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen.

pipe
SNL:n pipesessarit Talmassa, kuva Tytti

Maaliskuussa käytiin myös jo perinteinen Kuopion reissu. Tällä kertaa ajettiin Jyväskylän kautta, ja pysähdyttiin Laajavuoressa. Siellä ei ole tullut käytyä vuosiin, vaikka oon paikkaa aina diggaillut. Hauskaa oli nytkin. Kasurila taas on tuttu paikka. Ei mitään syytä ajaa Tahkolle, ellei sitten hyväkuntoisen streetin ja pipen sijasta suosi hissijonoja ja kännisiä turisteja.

lr-2420
Lauri laskee Kasurilassa

lr-2419
Mä ja Kasurilan maisemat. Kuva Lauri.

Pääsiäisenä lopetettiin kausi Sappeelle. Laskettiin toisena päivänä pikkustreettiä ihan fiiliksissä, toisena taas kisattiin banked slalom eli aikalasku kurvien täyttämällä radalla. Tuloslistalla olin vähän puolen välin huonommalla puolella, ei ollut lisääntyneestä massasta apua.

IMG_2432m
Ilmoittautuminen lähtökummulla

lr-2435
Joku kanssakisaaja laskemassa kohti maalia

Viimeiset kaksi kautta oon laskenut vähän puoliteholla, kun viime kauden alkumetreillä polvi hajosi ja tällä kaudella oli koko kauden yks kyytiläinen pummilla mukana, vaikka en sitä alkuun tiennytkään. Seuraavalle kaudelle laskupäiviä tuskin on tulossa määrällisesti enempää ja neljänkympinkin rikkomisessa saattaa olla haasteita, mutta ehkä laatu korvaa määrän.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Taidetaan saada seuraa

Huomasin tuossa loppuvuodesta, että mun ja Laten seuraan on hieman pyytämättä ja yllättäen päättänyt liittyä joku. Ensimmäisessa kuvassa, missä olio sittemmin nähtiin, se näytti tuulettavan kädet pystyssä onnistunutta olemistaan. Toisilla kuvaussessareilla tyyppi osasi jo sormimerkit ja näytti peukkua, että hyvin ilmeisesti menee edelleen. Toivottavasti positiivinen elämänasenne säilyy jatkossakin! Seuraavan kerran pitäisi nähdä elokuussa ihan livetapaamisena.

Meille tulee siis skidi, jos nyt kaikki edelleen menee hyvin. Alussa ihmetytti, mitä tämä sitten tarkoittaisi esimerkiksi tulevan kevään vapaa-ajan suhteen. Yritin selvittää, kuinka pitkään pystyy esimerkiksi lumilautailemaan, ja sorruin ensimmäisen ja viimeisen kerran googlettamaan raskauteen liittyviä asioita. Nettineuvojen mukaan kannattaa kääriytyä pumpuliin ajattelemaan positiivisia ajatuksia, jokainen tärähdys vaikkapa juoksuaskeleesta on varma keskenmenoriski. Mieleen tuli, että miksköhän maailmassa sitten tehdään abortteja ties millä välineillä ja missä olosuhteissa, jos ne raskaudet saa kesken noin pienellä vaivalla? Sen jälkeen en oo yhtään nettikeskustelua lukenut enkä lue. Meidän tuleva skidi ei paremmasta kasvualustasta tiedä, kun jatkuvasta pomputuksesta, ilmeisesti on asiaan sopeutunut.

Käytiin Katjan luona Tromssassa helmikuussa. Heti ekalla haikkausreissulla opin, että eväitä kannattaa ottaa kahden edestä, koska energian lähetessä loppuaan niistä rippeistä on kamppailemassa kaksi. Niinpä mulla oli eväsleipä ja suklaata repun lisäksi myös taskussa, ja kohtuullisen hyvin kulki. Vähän saatoin tulla muiden jäljessä eväsleipää mutustellen, mutta siitä sai syyttää ihan vaan huonoa kuntoakin.

lr-2256
Rödtindenillä mä ja Late. Kuva Katja

22_n
Gråfjälletin lasku oli viikon paras. Kuva Katja

norja1
Viimeisen päivän Rundfjället, keli oli hieno mutta lumi vaihtelevaa.

IMG_2387m
Rundfjälletin topitus

Nyt on tosiaan jo huhtikuu ja kaikkee pystyy edelleen tekemään, turhaan sitä mietti rajoitteita vielä helmikuussa. Pääsiäiseen kuului laskemista, seinäkiipeilyä, skeittausta ja tulipa sitä ajettua bmx-racingiäkin kun sellanen mahdollisuus tuli. Varsin normaalilta siis tuntuu elämä, pieniä muutoksia toki on alettu tehdä kuten että jos oikeat harrastukset ei estä, sunnuntaisin harrastetaan kämppänäytöissä ravaamista isomman asunnon toiveissa. Kriteerinä toki potkuttelumatka hyvälle skeittiparkille, saavutetuista eduista kun on vaikea luopua.