keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tuutukolinaa

Näin kun on alle kuukausi laskettuun aikaan, tulee vietettyä päivät aika rauhakseltaan himassa. Jos päivällä on ohjelmaa, täytyy vastaavasti viettää ilta rauhakseltaan, sillä puolen kilon viikkovauhdilla massaa keräävä etureppu on aika voimiavievä.

Selailen netistä lähinnä samoja juttuja, mitä aiemminkin (poislukien jotain varustevertailua täytyy suorittaa). Seurauksena illoista parkeilla ja päivisistä skedeleffojen katteluista tulevan jälkikasvun normaaliin äänimaailmaan kuuluu vahvasti skeittauksen äänet. Kuulemma nyt voisi jo valita jonkun tuutulaulun, jolla rauhottaa lasta myös syntymän jälkeen, mutta en pidä ollenkaan huonona vaihtoehtona sitä, että se selvästi relaa kuullessaan skeittauksen ääniä. Päiväunet parkin reunalla tulee tuskin oleen ongelma (pliis, pitkä, kuiva ja lämmin syksy!) tai sitten vaan skeittileffa pyörimään, kun on aika rauhoittua.

lr-57
Toukokuussa skidi sai vielä nauttia äänien lisäksi myös liikkeestä, kuva Olarista ottajana Late.

keljo2
Keljonkankaalla ei ekalla yrityksellä päässyt kuin katseleen märkää allasta ja siitä ei ole skidille vielä iloa, se kun ei näe paitsi jotain valonkajastusta.

vuokki
No niin ja siitä tuttua äänimaailmaa kotiparkilla.

Yksi saamistani kuuntelun arvoisista vinkeistä vauva-ajan suhteen on, että vauvan kanssa on vielä helppo reissata kun sitä ei tarvi juuri viihdyttää (ja että yksi lapsi nyt kuulemma menee missä vaan mukana). Tällä hetkellä matkakuume on aika kova, siis sellanen matkailu, missä pääsis sitten hyville mestoille tekeen hauskoja juttuja - maisemien katselu ei nyt tähän väliin riitä kun on kaksi perättäistä kesää ollut pois laudalta. Jos kaikki menee hyvin ja tulokas on suurinpiirtein tolkun tyyppi, niin syksyllä olisi ajan puolesta mahdollista lähteä johonkin. Melkein houkuttais alkaa jo suunnitteleen...

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Myyntistrategiassa hiomista

Paljon tulee edelleen vietettyä aikaa Laurin seurana skeittiparkeilla, vaikka oma lauta on ollut nyt muutaman kuukauden käyttämättä. Mukana on yleensä kamerareppu ja pinkka Sunnuntai10-skeittizinejä, jotka on löytänyt uusia omistajia vähän vaihtelevalla tahdilla. Suurin ongelma on, että pääosin ollaan oltu liikkeellä jotenkin sellaisiin aikoihin, että ei oo ollut tuttuja, puolituttuja tai muuten vaan helposti lähestyttävän näköisiä henkilöitä mestoilla. Käytiin pitkän viikonlopun reissulla, mihin sisältyi skeittausta Hämeenlinnassa, Tampereella että Jyväskylässä, enkä koko reissulla myynyt yhtään lehteä. No, ens viikonloppuna on sekä Tyttörullalautailijoiden Game of T.R.L. että HookUpin korvannut HelRide -skaba, joten skeittaajia luulis olevan liikkeellä. Tulkaahan kiskaseen hihasta, jos zine kiinnostaa, hintaa kolme euroa ja lukemista riittää varmasti sen rahan eestä.

minidiy
Pikastoppi Hämeenlinnassa, puolet parkista vesilätäköiden peitossa, ei ihme ettei ollut juuri muita mestoilla.

isovilunen
Tampereen skeitit jäi yksiksi aamusessareiksi sateiden ja aikataulun takia

keljonkangas
Keljonkankaan uutta puulia ihmeteltiin myös keskenämme

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Takaisin altaassa

Lomakausi parhaimmillaan! Mäkin oon kesälomalla vielä muutaman päivän. Loma on kulunut uusissa kotimaisemissa. Vähän matkakuumetta havaittavissa, mutta toisaalta ei huvita hirveästi lähteä mihinkään, kun oma jaksamistaso on aika säälittävä. Eilisen kohokohta oli - pelottavaa kyllä - vesijuoksu pitkästä aikaa. Sadesää ei oikein houkutellut ulkoilemaan ja muutenkin vähän painaa, että leikatun polven kunnossapitoon pitäisi panostaa, ettei sitte jää siitä kiinni paluu laudalle syksyllä. Sitten muistin viime kesän antisuosikin. En jaksanut lähtee maauimalaan asti, kun uimahalliin on kävelymatka, joten käväsin sitten siellä testaamassa, olisko se nyt hyvä laji tähän väliin. Olihan se, ihanaa kun tunsi ittensä kevyeksi! Pitää mennä toistekin ja jos Suomen kesä näyttää jotain tulemisen merkkejä, niin vois kyllä hinautua maauimalaan asti, ettei turhaan kuluta kesää sisätiloissa…

Leikatusta polvesta puheen ollen, se on koko kevään ollut tosi hyvä, mutta Englannissa ollessa kesäkuussa se kuitenkin jostain syystä tulehtui tosi ärhäkästi. Ihan tavallinenkin kävely oli tuskallista, puhumattakaan pidemmistä matkoista ja jyrkemmistä alamäistä. Meillä oli kahden viikon aikana vapaa-aikaa melko vähän, mutta lintsasin ohjelmasta yhden iltapäivän ja otin junan Pohjois-Walesiin. Siellä olin aikonut talsia jonkun lyhyehkön vaellusreitin, mutta tulehtunut polvi ei antanut myöden. Otin siis päämääräksi Llandudno-nimisen rantakaupungin, jonka läheiselle kukkulalle pääsi myös turistiratikalla. Kukkulan laella sitten kävelin pienen lenkin. Nättiä oli, vaikkakin maisemat maistuu kyllä paremmalta, kun on omin jaloin niiden näkemiseen tehnyt töitä...

lr-3310

lr-3307

lr-3314

lr-3321

lr-3324

lr-3322

lr-3331


torstai 2. heinäkuuta 2015

Melkein eräretkellä

Tuntuu, että puolet tuntemistani ihmisistä nykyisin vaan eräilee ympäri Suomen metsiä. Ei siinä, hieno laji. Itelläkin oli aikomus liikkua paljon luonnossa tänä kesänä, mutta eipä oo vielä tullut niin tehtyä, lukuunottamatta pieniä samoiluja uusilla kotikulmilla eli Uutelassa ja Kallahdessa.

Ollaan asuttu Vuosaaressa nyt pari viikkoa ja ensimmäinen uusi kalustehankinta oli vierassänky, nyt kun sellanen mahtuu. Tarpeeseen tuli, sillä alle viikko muutosta vierashuone oli jo asutettu, kun Katja saapui Norjasta kyläilemään.

Yhtenä kauniina kesäiltana päätettiin käydä aloittamassa grillikausi. Kun asuttiin vielä Herttoniemessä, ei varmaan kertaakaan käyetty taloyhtiön grillikatosta niin, ettei Katja olis ollut messissä. Se aina jaksoi muistuttaa, että sellanenkin on pihassa.

Pienenä puutteena ei muistettu, että täällä tosiaan asuu sellaset 40 000 ihmistä ja metrollakin Vuokkiin pääsee kätevästi, että jokainen grillipaikka ei vältämättä oo tyhjänä meitä odottamassa kesäkuisena lauantai-iltana… No, onneks löydettiin käytetty kertisgrilli ja grillattiin sitten rannalla, hyvin sujui niinkin.

lr-59

lr-27

Tässä vielä bonuksena toivekuva mahaprofiilista, kun sattui sopivasti valo. Ei ihan vielä vastaa kooltaan täyttä selkäreppua, mutta painoltaan kyllä…ja selkäreppu ei potki ja sen voi ottaa välillä pois.

lr-56
Kuva Lauri

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Vihreissä maisemissa

Olin kesäkuun alussa kaksi viikkoa Englannissa, asemapaikkana Chester Walesin rajalla. Hain viime syksynä stipendiä kieliopintoihin journalisteille, ja talvella sellanen sitten myönnettiin. Vaikka etukäteen vähän jännitti, onko ajoitus jo liian myöhäinen (raskausviikot 28-29), niin ei ollut. Just hyvä aika lähteä, kun oli sopiva aika lopettaa skeittaus siihen niin oli sitten muuta tekemistä (esim. muuttohan ei olis riittänyt…). Ei siellä montaa kertaa olisi laudalle päässytkään, Englanti kun ei oo mikään skeittauksen mekka ja Chesterissä ainakaan ei montaa spottia ollut, mitä olis huvittanut skeitata. Lisäksi liikenteessä autot ei jalankulkijaa väistä ja siihen kun lisää vielä sen vasemmanpuolisuuden, minkä takia kuitenkin on hitusen vaikea hahmottaa, mistä kaikkialta niitä autoja saattoi ristyksessä tullakaan, niin ihan hyvä että tilannenopeus oli aina kävelyvauhtinen.

lr-3301

Muutama kiinnostava kohde laudan kanssa olis ollut, kuten joku diy-mesta Liverpoolissa, mutta ne jääköön sitten ensi kertaan, jos nyt yleensä Englannissa tulee vastaisuudessakaan juuri vierailtua. Ei mitään vastaan, mutta ei niin paljoa puolestakaan, etteikö aina tarvitsisi jonkun todellisen syyn sinne menemiseen. Britit on kyllä mukavaa porukkaa, niitä aikoinaan opetettiin viikkokaudet Ylläksellä laskettelemaan ja lumilautailemaan ja arvostan kyllä sitä, kuinka osasivat ottaa opettelun huumorilla, kun se ei aina niin helppoa ollut… Ihan nyt vinkkinä, kun suomalaisen oppilaan kanssa alotetaan toki sukset jalassa, niin älä ikinä erehdy antamaan britille heti kahta suksea. Vaikka kuinka varoitat, niin selälläänhän ne on heti, kun sukset luistaa alta…

lr-3300

Meidän kahden viikon ohjelmaan kuului mm. mediavierailuja paikallislehteen ja -radioon, BBC:lle, mediamuseoon ja sen sellaista. Viikonloppuna ajeltiin Pohjois-Walesiin ihan vaan maisemia katselemaan. Kuvat sieltä.

lr-3273

Sellasen vauvajutun kerron vielä tähän, että reissu kävi kielikurssista myös sikiölle. Siitä huomaa nyt ihan selvästi, että se kuulee. Kotona ja töissä se rytminsä mukaan liikuskelee ja potkiskelee toisinaan, yleensä iltaisin vähän enemmän. Myös rullalautailun äänet kelpaa. Vieraista äänistä se hiljenee ihmettelemään, mistä on kyse. Englannissa se ei ensimmäiseen kolmeen päivään hievahtanutkaan, jos joku puhui englantia. Ihan kamala vieras puheen rytmi, parempi olla hievahtamatta ja työntää pää istukkaan... Liikuskelu alkoi vasta, kun olin yksin tai puhuin suomea. Lopulta se sitten myöntyi, että tämänkin kielen rytmin kanssa voi olla ihan tavallisesti, ja toiminta normalisoitui. Suomeen palatessa ei ollut vastaavaa shokkia. Aika konkreettista kyllä, kuinka hyvin se kuulee.

lr-3286