keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Melkein reppureissausta

Koska kaikki sanoo, että vauvan kanssa matkustaminen on ihan helppoa, pakattiin autoon kaksi lumilautaa, siihen hommaan takit, housut, kypärät, hanskat, laskulasit ja kengät. Pakattiin myös kolme rullalautaa ja siihen hommaan polvisuojat, kyynersuojat, mulle rannesuojat, skeittikengät, kypärät, räjähtäneet farkut, joku paita jota voi hieroa betoniin. Sekalaista vaatekamaa, tuliaisviinipulloja. Tässä vaiheessa auto onkin jo puolillaan kamaa. Sullotaan sekaan yhdistelmävaunut koreineen, vaatteita, haalareita, hattuja, harsoja, vaippoja, itkuhälyttimet, leikkialusta, sitteri, leluja, tutteja, tuttipullo ja aikuisen ihmisen tilan autosta vievä turvaistuinkaukalo. Reppureissaus helou, ehkä taas seuraavassa elämässä…

Ajettiin lasti Helsingistä Kuopion liepeille. Odoteltiin lossia ja ajettiin sysipimeässä metsässä entisen kyläkoulun pihaan. Purettiin tavaroita kyydistä pimeässä ja nostettiin vauva vaunuihin, joihin ladattiin päälle lauta- ja suojakasseja. Kuljetettiin karavaani sivurakennukseen, mistä valojen sytyttyä paljastui valtava betonimonttu koko komeudessaan. Paikan isäntää emme Laten kanssa kumpikaan tunteneet aiemmin, vaan paikalle päätyminen oli yhdistelmä asiasta ääneen unelmointia ja kaverin napakkaa potkaisua perseelle asian etenemiseksi. Itse olin vuosikausia halunnut päästä näkemään tietääkseni ainoan suomalaisen takapihapuulin, mutta on aika kova kynnys soittaa itselleen tuntemattomalle tyypille, että saako tulla hänen kotiinsa katsomaan, uskaltaako siellä skeitata. Paikan puulia saa skeitata nimittäin vaan reunalta lähtemältä. Se on tietysti ainoa järkevä tapa skeitata puulia, mutta reunalta pohjalle on pari metriä, josta osa vertikaalia. Ei ehkä kuulosta pahalta, mutta voin vakuuttaa, että paikan päällä näyttää siltä.

Sessarit ylitti kaikki odotukset. Röhkis nukahti yöunilleen pian saapumisen jälkeen ja veti sikeitä lautojen kolinasta huolimatta tai siitä johtuen, tiedä noista pikkuotuksista. Late ja paikan isäntä skeittasivat ja jutustelivat, itse taas kävelin huonetta ympäri lauta kädessä melko hiljaisena tyttönä. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen sain kerättyä itseni ja tiputtauduttua melko vapaalla tyylillä reunalta alas. Loppua kohti hommaa saattoi skeittaukseksikin kutsua, ellei yhdistä termiä siihen rentoon lajiin - paskajäykkyydestä ja kauhunkankeudesta en päässyt koko sessareiden aikana eroon.

lr-4589
Kuvat jäi pääosin ottamatta, lopuksi räpsäisin muutaman. Tässä Laten kurvailua.

Kunnon loputtua pakattiin kamat ja edelleen nukkuva pikkutyttö autoon ja ajeltiin Kuopioon kavereiden luo. Late kävi korkkaamassa laskukauden heti seuraavana päivänä Kasurilassa, itellä tärisi jalat vielä sen verran paljon, että pidin päivän väliä ennen laskupuuhia. Kasurilan laskut olikin leppoista rinnekruisailua, mutta jalat siinäkin sai hapoille.

Muutaman päivän jälkeen jatkettiin Jyväskylään. Ohjelmassa oli taas skeittaushommia. Kaarrettiin auto Jyväskylän hallin pihaan ja toivottiin, että Röhkis jälleen nukahtaa lautojen kolinaan. Tällä kertaa homma ei mennyt kovinkaan putkeen. Kolina oli aikamoinen, vaikka hallilla on erillinen pukuhuone, johon vaunut työnnettiin. Mulle uusi halli kovavauhtisten skeittaajien seassa oli tällä kertaa liikaa ja jäädyin totaalisesti. Halli on tosi hauskan näköinen, mutta lähinnä seisoskelin lauta kädessä tai ramppasin työntämässä tippunutta tuttia Röhkiksen suuhun. Lopulta skeittasin hetken pienen pientä spineä.

lr-4595
Kuva Antti Lehtinen. Oltiin jo lähtökuopissa, kun pyysin nappaamaan meistä vielä perhepotretin muistoksi. Röhkis oli yhtä hymyä, kun pääsi pois vaunukopasta katselemaan meininkiä ja mutsin touhutkin kiinnosti.


Otiin Jyväskylässä pari päivää, ja oltaisiin ihan hyvin ehditty laskuhommiin. Kova pakkanen ilman lunta oli kuitenkin luonut täydellisen jään retkiluisteluun, ja kun majapaikastamme Laurin kummeilta löytyi molemmille sopivat luistimet, käytettiin päivän toimintaosio mieluummin Tuomiojärvellä luisteluun. Oli ihan mielettömän hienoa, kova tuulikin oli oikeastaan vaan plussaa, kun tajusi lähteä vastatuuleen ja paluumatkalla löysät laskuvaatteet kuljetti takaisin ihan itsestään.

lr-4611
Kuva Sinikka P.

Kovat pakkaset vei lopunkin innon lumilautailuun ja suunniteltu Sappeen pysähdyskin skipattiin. Tampereella pysähdyttiin yhden yön verran, mutta pysyteltiin sisätiloissa. Kaikella mukana olleelle rojulle oli kuitenkin käyttöä ainakin kerran. Tämä olikin hyvä testi auton tilavuuskapasiteettiä ajatellen, sillä seuraava suunniteltu reissu on puolet pidemmällä ja puolet pidempi. Puolet enempää kamaa ei taideta edes omistaa, ellei pakata mukaan sohvaa ja telkkaria.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti