maanantai 1. helmikuuta 2016

Lähiömutsin elämää

Halusin tuossa kovasti ostaa ilmestyneen Haijump-zinen, mutta teon pystyi toteuttamaan vain keskustan kaupoissa. En oo tämän vuoden puolella käynyt keskustassa, sillä Vuosaaressa tai siitä pohjoiseen on kaikki, mitä lähiömutsi eloonsa tarvitsee. Onneksi Late päätti yksi päivä töiden jälkeen käväistä keskustan kautta, joten sain delegoitua homman sille. Voi olla aika kova elämänmuutos palata maaliskuussa duuniin. Noin niinku joka päivä ihmisten ilmoilla, huh. Toivottavasti esimies ymmärtää, että collegehousut on oiva asuvalinta miltei joka tilanteeseen.


Luettavaa molemmilla. Röhkis lukee kyllä kauheen mielellään kaikkea, mutta noi sen omat kirjat kestää parhaiten sitä janoista tiedon imemistä.

Lähiömutsin elämä on kyllä maistunut oikein hyvältä. Huollettava yksilö on nyt reilu viisi kuukautta vanha ja jo ihan omanlaisensa persoona. Välillä se puuhailee pitkätkin pätkät itekseen jotain tarkkuutta vaativaa työskentelyä, kuten lelun pesulappuun tarkempaa tutustumista. Välillä se tarvitsee jatkuvaa viihdytystä, kuten tutkimusmatkoja sylissä ympäri kämppää.

Nyt kotirauha on kuitenkin rikkoutumassa, sillä halu liikkeellelähtöön on suuri. Just oli skeittauksen suhteen puhetta siitä, että hyvä motivaattori on, kun tarpeeksi harmittaa ettei osaa tai uskalla. Räsälän puuliin droppaus tai kauempana olevan lelun saaminen kätöseen, sama asia loppupeleissä. Ensin tarvitaan se tahtotila. Röhkiksellä noi harjotusmäärät on sen verran kovia, ettei ihme että tulosta tulee. Kyllä sitä itekin oppis uusia temppuja, kun koko hereilläoloaikansa treenais intensiivisesti, mitä nyt välillä kävis valmiissa pöydässä syömässä.


Se ommoro, ota avain eteisestä mukaan jos meet ulos asti

Vaikka täällä lähiössä pysytäänkin, ei me silti mitenkään kotona olla möllötetä koko aikaa. Alotettiin Röhkiksen eka harrastuskin eli vauvauinti. Mutta sitäkin pystyy harrastaan tässä kävelymatkan päässä kotoa. Röhkis ihan tykkää pulikoida, vaikka enemmän se sielläkin toimii Virallisena valvojana ja tarkkailee kaikkien muiden toimintaa. Näkemistähän siellä riittää kun on muita lapsia ja joku kävelee ohi ja vesi valuu reunoista ja oh, muovipalmukin tuossa. Me päästiin heti toisella uintikerralla sukeltamaan ja se menee edelleen hyvin. Vauvoilla on siis syntyessään sukellusrefleksi, eli kun pää painuu pinnan alle, vauva sulkee hengitystiet. Sukellusrefleksi häviää ajan myötä, mutta vauva oppii sen heiketessä saman toiminnon myös tahdonalaisena. Sitä tuolla on tarkoitus ylläpitää, ja muuten sitten vaan porukalla lillutella vedessä ja vähän leikkiä piirileikkejä. Sen verran rankkaa puuhaa se on pikkuselle, että uinnin jälkeen uni maittaa. Niinpä suunniteltiin, että ajotetaan meidän lomallelähtökin niin, että mennään aamulla vielä uimaan, niin sen jälkeen ollaankin jo Keski-Suomessa ennen kuin silmät raottuu seuraavan kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti