torstai 4. elokuuta 2016

King of the Turku

King of the Road, siinä ihan viihdyttävä formaatti, jota tulee vuosittain aina jonkun verran seurailtua. Kun tuttu laittoi FB-ryhmään viestiä, että kuka lähtee Turkuun kisaileen King of the Turkua, niin olin samantien, että miks ei. Lomakin vielä. Näkis Turkua ja tulis skeitattua paljon. Mikään MVP tuskin oisin, sekä skeittitaitojen puutteesta että senkään takia, että mukana kulkeva Röhkis torppaisi hyvin osallistumisen hemylöintitehtävien suorittamiseen.

Ilmotin tulostani ja pääsin viestiketjuun mukaan. Tiimin nimeksi oli valikoitunut Katunaudat ja porukkaa oli lopulta mukana maksimimäärä eli kymmenen. Poimin yhden tiimiläisen kyytiin ja suunnattiin kohti Turkua. Tehtäväkuoren oli saanut avata jo edellisenä iltana, ja suorittaminen oli käynnissä. Ekana oli hoidettu alta pois käsien pesemisestä kusella. Piste siis siitä.

Porukka kokoontui Naantalin parkille ihmettelemään tehtävälistan sisältöä. Temppupuolelta pääosan jutuista joutui suotrilta ohittamaan liian vaikeina, mutta oli iso liuta sllaisiakin, joita ainakin kannattaisi kokeilla. Pääsin kantaan ensimmäisen oman korteni kekoon tekemällä tempun toisen twerkatessa taustalla.Toteutettiin tuo niin nähty tehtävänanto vielä tyylillä, kun twerkkaaja oli tullut suoraan töistä ja oli työhaalareissa, eikä missään narubiksuissa.

Yritettiin kuvata koko tiimin vaativia temppuja, kuten lainia, jossa vaihtuu joka tempulla skeittaaja ja kaikilla sama temppu samaan spottiin. Yksi hyppäsi Pokemonin yli, ite nysväsin jonkinlaisen kolmen tempun mongolinjan. Tekeminen oli lepposaa, eli mun kaltaiselle ruuhkavuosimutsille hermojaraastavan aikaansaamatonta, sillä alkuillasta kun muut vasta lämpeni mun oli lähdettävä kaverin kämpille laittamaan vauvaa nukkumaan, vaikka listalla oli vielä monta juttua, minkä tekemiseen olisin halunnut osallistua.







Aamulla venailin muutaman tunnin kaverin kämpillä, mutta lähdin sitten tutustumaan Turun skeittimestoihin itekseni. Kilosportin, Kupittaan ja uuden minin ihmettelyn jälkeen Turku alkoi tuntua nähdyltä, varsinkaan kun en pääse skeittaan jos kukaan ei pidä skidille seuraa sillä aikaa. Kukaan ketjussa ei vastannut huuteluihin mitään. Laitoin testimielessä kaverille Tampereella viestiä, että mitä skeittihommia olis tälle päivälle. Vastauksena tuli heti, että hän voi hommata avaimen ja tulla näyttään uuden vertin, kiinnostaisko.

Odottelisinko Turussa, että muut mönkii ilmeisesti joskus alkuillasta johonkin, vai lähtisinkö oikeesti skeittaamaan, ennen kuin tarvii taas laittaa skidi yöpuulle? Käänsin auton nokan kohti Tamperetta. Jossain vaiheessa matkaa ruutu alkoi välkkyä. Lopputiimi heräili. Videoo baarimikko makeoutista. Muita suorituslistauksia.Säätöä, mihin mennään ja monelta. Yks dekki kateissa.

Puol kuusi joku kyselee, missä muut on. Kaljaa hakemassa, kuolemassa, tiskaamassa. Ite oon samaan aikaan Hiidenrannan vertillä. Välissä laitan ketjuun viestin, että karkasin jo Tampereelle. Luulis, että se on pahinta, mitä King of the Turussa voi tehdä, mutta en saa paheksuntaa. Pysyn mukana ketjussa, ja sieltä aamuisin vilkuilen keskustelua KOTT-leimoista, kadonneista avaimista, korteista ja puhelimista, juoduista viinitonkista, alastomana skeittauksesta ja tappeluista. Yksi on murtanut nilkan, toinen on katkaissut solisluun. Vähän on satavuotias olo, mutta no, muutaman pojon sain mäkin kasaan, joten tässä tilanteessa fiilistellään sitä. Ja jos meidän tiimi pärjää kisassa (tuloksia ei vielä oo tullut), niin todellakin otan kunniaa myös itelleni haha.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti