perjantai 29. tammikuuta 2016

Lumen viemää

Tänä vuonna oli vähän vaikeuksia saada laskukausi käyntiin. Vaikka osa Etelä-Suomen rinteistä olikin jo auki ennen joulua, motivaatio antoi etsiä itseään ja sen sijaan skeittaus maistui. Nyt homma kääntyi sitten toisinpäin, laskeminen on ollut ihan tosi kivaa joka kerta, kun on mäkeen ehtinyt. Eilen tuli kymmenes laskupäivä tälle kaudelle, ja vaikka mennään TODELLA kaukana useimpien vuosien laskupäivien lukemista, hauskuus ei oo vähentynyt vaan ehkä jopa lisääntynyt. Toki nyt on ollut ihan mahtavat kelitkin, aito luonnonlumi piti kovallakin pakkasella rinteet ja streetin huippukunnossa, eilen taas oli luksus keväisen pehmeä sadekelipäivä. Väliin mahtuu vielä yksi kunnon putskupäivä josta nautiskelin Serenan rinteillä.


Laskukaveri Miia ottaa ilon irti Serenan putskuista

Toki jos keli alkaa nyt sahata plussan ja pakkasen väliä, rinteet ei ehkä oo parhaimmillaan täällä etelässä. Harmi niille, jotka täällä laskee, ite nimittäin oon talvilomalla Lapin lumilla. Kaksi viikkoa laskuhommia edessä, eka Rukalla, sitten yhden yön stopin verran Pyhällä ja sen jälkeen Levillä. Tätä on odotettu! Toivottavasti Röhkis on edelleen mukavaa reissuseuraa. Ei se ainakaan kauheen paikallaan pysyvää sorttia oo luonnostaan, on nimittäin leikkimatolla köllöttely jäänyt vähemmälle ja asiat aina kiinnostavampia vähän kauempana. Eteenpäin se ei vielä pääse, mutta peruutusvaihde toimii, samoin sivuille päin se jotenkin onnistuu itseään kihnuttamaan niin, että reviiri on laajentunut jo ainakin metrin säteelle lähtöpisteestä.

torstai 7. tammikuuta 2016

Kiitos 2015

Tykkään koosteista, joten kopioin Kean blogista itselleni pohjan sellaiselle. Koska Röhkiksen päiväuniaika on rajallista, karsin osan kysymyksistä.


1. Mitä sellaista teit vuoden 2015 aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Olin raskaana ja sain lapsen, kävin asuntonäytössä ja kymmeniä näyttöjä myöhemmin ostin elämäni ekan asunnon. Tuomaroin skeittikisoja. Retkiluistelin, kiipesin jäätä, hain geokätkön, surffasin Siriuksessa keinoaallolla.

Viime vuonna uusia skeittipaikkoja tuli käytyjen listalle ainakin Ruotsin Täby, Salo, Fiskars, Leppävaara, Lauttasaari, Porvoo, Isovilunen, Nattarin parkki, Henkan garagemini, Jyväskylän halli ja Räsälä. Ihan kiitettävä lista, kun olin kuitenkin ison osan vuodesta pois laudalta.


Tuomaristo työssään True Ramp Ladies -skaboissa. Kuva Iitu.

2. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olosuhteista johtuen (= mahan kasvu elokuun loppuun asti) voin olla melko tyytyväinen tekemisieni määrään. Asuntoa olisin halunnut olla remppaamassa, mutta se ajoittui juuri Englannin matkani ajaksi, eikä musta enää olisi juuri ollut apuakaan kun kyykkiä en olisi jaksanut ja tikkaille mua ei olisi päästetty.

lr-56
Kuva Late

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Uudempaa ei voi tullakaan kuin kokonaan uusi ihminen eli Röhkis. Lisäksi varsinkin ammatillisilla ulkomaanreissuilla tutustui isoon määrään uutta porukkaa. Ja sitten aina yksi silloin, toinen tällöin vuoden mittaan. Tarkemmin ajatellen, tapasin kuluneena vuonna paljon kiinnostavia ihmisiä, mikäs sen mukavempaa.



4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En onneksi

lr-3322
Vanha hautausmaa Pohjois-Walesissa

5. Missä maissa vierailit?

Olin tammikuussa European Trade Union Instituten kurssilla Sloveniassa. Maaliskuussa käytiin Laten kanssa Norjassa Katjaa moikkaamassa ja kipasemassa parille kumpareelle. Kevätlomalla vapun jälkeen kävästiin vielä Laten kanssa Ruotsissa skeittihommissa. Alkukesästä ehdin vielä toisen kerran ulkomaille töihin liittyen, kun sain Journalistisen kehittämissäätiön stipendin ja olin kaksi viikkoa Englannissa viiden muun suomalaistoimittajan kanssa. Ikimuistoinen reissu sekin, ei vähiten umpihullun opas/autokuskimme Bruce the Australialaisen johdosta, joka kaahaili minibussilla hengenvaarallisesti ja eksyi matkalla ihan mihin tahansa.

En tiedä, lasketaanko ukomailla käynniksi työpaikan pikkujouluja, jolloin seilattiin Viroon poistumatta laivasta. Passin piti kuitenkin olla mukana.

IMG_2387m
Norjassa

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Kroppaa ilman suurempia toimintarajoitteita.

keljo2
Kuva Late

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta vuodesta?

Röhkiksen syntymäpäivä elokuussa



8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Pysyin itsenäni muutoksista huolimatta, tein asioita mistä tykkäsin niissä rajoissa kuin pystyin.

lr-4595

9. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Raskaus ei kuulemma ole sairaus, mutta… Oksensin vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta joka päivä. Pahoinvointi painottui iltaan. Sinnittelin päivän töissä, ja kotimatkalla bussissa aloin voida pahoin. Oksensin kotona niin monta kertaa, että vessan lattialämmitys oli parasta, mitä alkuvuonna tiesin. Raskaana oksentaminen on kuitenkin eri lailla hallittua, kuin mahataudissa. Oksensin opetustuntien välillä Talmassa, Sokevahallin parkkipaikalla ja Kontulassakin ehdin aina pommisuojan pitkät rappuset ylös. Kävin myös viikon oksentamassa Ljubljanassa, jossa vietin eniten aikaa hotellihuoneeni vessassa. Pahoinvointi taittui vasta maaliskuussa ja edessä oli pari leppoisaa kuukautta, ennen kuin sain laajan oppimäärän, mitä närästys on.

Alkuvuodesta myös kuntoutin leikattua polvea, vaikka siinä hommassa oltiin jo pitkälti voiton puolella.

lr-1532
Yksi harvoja muistoksi jääneitä kuvia Ljubljanasta

10. Mikä oli paras ostoksesi?

Kolmio Vuosaaresta. Oltiin jo aikaisemminkin puhuttu Laurin kanssa yhteisen asunnon ostosta, mutta alkuvuodesta alettiin toden teolla etsimään uutta kotia. Niinpä koko kevät harrastettiin sunnuntaisin asuntonäyttöjä, parhaimmillaan taidettiin ravata kuusi kämppää yhden päivän aikana. Alotettiin etsinnät vanhoilta kotikulmilta Herttoniemestä sekä heti myös Vuosaaresta, joka alueena kiinnosti. Välillä käytiin muissakin kaupunginosissa, mutta kuitenkin käytiin katsomassa melkein jokaista sopivan kokoista asuntoa Vuosaaresta. Lopulta se oikea tuli vastaan ja toukokuussa päästiin kaupantekoon. Juhannuksena muutettiin ja hyvin on kotiuduttu.

lr-01
Kotikulmilla

11. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Oon erityisesti vetäny hernettä nenuun siitä, kun ihan fyysisesti kykenevän näköiset ihmiset suuntaa mm. metroasemilla suorinta tietä hissille. Hissit on liikuntavammasille ja kärryjen kanssa liikkuville ainoa vaihtoehto, kun taas tervejalkaiset voi ihan hyvin seisoskella rullaportaissa. Useimmille myös rappuset tekis ihan hyvää.

Myös osa vauvan kanssa liikkuvalle jaetuista neuvoista pöyristytti, lähinnä siksi, että vastaavia varmaan jaetaan vähän herkemmillekin ihmisille kuin mä, ja silloin voidaan tehdä aikamoista tuhoa.



12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ostin asunnon Helsingistä, need I say more?

lr-3149
Tästäkin talosta käytiin katsomassa asuntoa, samalla muistiin jäi kuvauspaikka.

13. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Ohan toi Röhkis saanu pään totaalisen sekasin. Myös vaunulenkkeily kivoilla keleillä hyvissä maastoissa on ollut mukavaa.



14. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Käytin niitä vaatteita mitkä mahtuivat päälle

lr-2370
Onneksi Late edusti tyylikkäästi

15. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. Kokeilen ainakin yhtä täysin uutta urheilulajia. Nyt ei äkkiä ole ideaa mikä se voisi tänä vuonna olla. Ehdotuksia? Vauvauintia ei ehkä lasketa.
2. Käyn ainakin viidessä itselleni täysin uudessa skeittiparkissa, -spotilla tai -hallissa.
3. Opin itselleni täysin uusia skeittitemppuja. Tää on haaste jo senkin takia, että vanhoissakin on vielä rutkasti takaisinoppimista jäljellä… Viime vuoden lopulla tein elämäni ekan feikki frontti axlen ikinä. Miniminikaareen tietysti, mutta hei, jotain täysin uutta.
4. Käyn viidessä itselleni täysin uudessa kohteessa (kaupunki tai luonto). Ettei tule toistettua samoja vanhoja.
5. Olisi kiva miettiä joku urheilullinen tavoite, esim. saada yksi leuka vedettyä, päästä hetkeksi käsilläseisontaan tai tehdä kärrynpyörä, mutta en oo vielä päättänyt, mikä se voisi olla niin että olisin tarpeeksi motivoitunut. Tätä pitää vielä miettiä.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Melkein reppureissausta

Koska kaikki sanoo, että vauvan kanssa matkustaminen on ihan helppoa, pakattiin autoon kaksi lumilautaa, siihen hommaan takit, housut, kypärät, hanskat, laskulasit ja kengät. Pakattiin myös kolme rullalautaa ja siihen hommaan polvisuojat, kyynersuojat, mulle rannesuojat, skeittikengät, kypärät, räjähtäneet farkut, joku paita jota voi hieroa betoniin. Sekalaista vaatekamaa, tuliaisviinipulloja. Tässä vaiheessa auto onkin jo puolillaan kamaa. Sullotaan sekaan yhdistelmävaunut koreineen, vaatteita, haalareita, hattuja, harsoja, vaippoja, itkuhälyttimet, leikkialusta, sitteri, leluja, tutteja, tuttipullo ja aikuisen ihmisen tilan autosta vievä turvaistuinkaukalo. Reppureissaus helou, ehkä taas seuraavassa elämässä…

Ajettiin lasti Helsingistä Kuopion liepeille. Odoteltiin lossia ja ajettiin sysipimeässä metsässä entisen kyläkoulun pihaan. Purettiin tavaroita kyydistä pimeässä ja nostettiin vauva vaunuihin, joihin ladattiin päälle lauta- ja suojakasseja. Kuljetettiin karavaani sivurakennukseen, mistä valojen sytyttyä paljastui valtava betonimonttu koko komeudessaan. Paikan isäntää emme Laten kanssa kumpikaan tunteneet aiemmin, vaan paikalle päätyminen oli yhdistelmä asiasta ääneen unelmointia ja kaverin napakkaa potkaisua perseelle asian etenemiseksi. Itse olin vuosikausia halunnut päästä näkemään tietääkseni ainoan suomalaisen takapihapuulin, mutta on aika kova kynnys soittaa itselleen tuntemattomalle tyypille, että saako tulla hänen kotiinsa katsomaan, uskaltaako siellä skeitata. Paikan puulia saa skeitata nimittäin vaan reunalta lähtemältä. Se on tietysti ainoa järkevä tapa skeitata puulia, mutta reunalta pohjalle on pari metriä, josta osa vertikaalia. Ei ehkä kuulosta pahalta, mutta voin vakuuttaa, että paikan päällä näyttää siltä.

Sessarit ylitti kaikki odotukset. Röhkis nukahti yöunilleen pian saapumisen jälkeen ja veti sikeitä lautojen kolinasta huolimatta tai siitä johtuen, tiedä noista pikkuotuksista. Late ja paikan isäntä skeittasivat ja jutustelivat, itse taas kävelin huonetta ympäri lauta kädessä melko hiljaisena tyttönä. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen sain kerättyä itseni ja tiputtauduttua melko vapaalla tyylillä reunalta alas. Loppua kohti hommaa saattoi skeittaukseksikin kutsua, ellei yhdistä termiä siihen rentoon lajiin - paskajäykkyydestä ja kauhunkankeudesta en päässyt koko sessareiden aikana eroon.

lr-4589
Kuvat jäi pääosin ottamatta, lopuksi räpsäisin muutaman. Tässä Laten kurvailua.

Kunnon loputtua pakattiin kamat ja edelleen nukkuva pikkutyttö autoon ja ajeltiin Kuopioon kavereiden luo. Late kävi korkkaamassa laskukauden heti seuraavana päivänä Kasurilassa, itellä tärisi jalat vielä sen verran paljon, että pidin päivän väliä ennen laskupuuhia. Kasurilan laskut olikin leppoista rinnekruisailua, mutta jalat siinäkin sai hapoille.

Muutaman päivän jälkeen jatkettiin Jyväskylään. Ohjelmassa oli taas skeittaushommia. Kaarrettiin auto Jyväskylän hallin pihaan ja toivottiin, että Röhkis jälleen nukahtaa lautojen kolinaan. Tällä kertaa homma ei mennyt kovinkaan putkeen. Kolina oli aikamoinen, vaikka hallilla on erillinen pukuhuone, johon vaunut työnnettiin. Mulle uusi halli kovavauhtisten skeittaajien seassa oli tällä kertaa liikaa ja jäädyin totaalisesti. Halli on tosi hauskan näköinen, mutta lähinnä seisoskelin lauta kädessä tai ramppasin työntämässä tippunutta tuttia Röhkiksen suuhun. Lopulta skeittasin hetken pienen pientä spineä.

lr-4595
Kuva Antti Lehtinen. Oltiin jo lähtökuopissa, kun pyysin nappaamaan meistä vielä perhepotretin muistoksi. Röhkis oli yhtä hymyä, kun pääsi pois vaunukopasta katselemaan meininkiä ja mutsin touhutkin kiinnosti.


Otiin Jyväskylässä pari päivää, ja oltaisiin ihan hyvin ehditty laskuhommiin. Kova pakkanen ilman lunta oli kuitenkin luonut täydellisen jään retkiluisteluun, ja kun majapaikastamme Laurin kummeilta löytyi molemmille sopivat luistimet, käytettiin päivän toimintaosio mieluummin Tuomiojärvellä luisteluun. Oli ihan mielettömän hienoa, kova tuulikin oli oikeastaan vaan plussaa, kun tajusi lähteä vastatuuleen ja paluumatkalla löysät laskuvaatteet kuljetti takaisin ihan itsestään.

lr-4611
Kuva Sinikka P.

Kovat pakkaset vei lopunkin innon lumilautailuun ja suunniteltu Sappeen pysähdyskin skipattiin. Tampereella pysähdyttiin yhden yön verran, mutta pysyteltiin sisätiloissa. Kaikella mukana olleelle rojulle oli kuitenkin käyttöä ainakin kerran. Tämä olikin hyvä testi auton tilavuuskapasiteettiä ajatellen, sillä seuraava suunniteltu reissu on puolet pidemmällä ja puolet pidempi. Puolet enempää kamaa ei taideta edes omistaa, ellei pakata mukaan sohvaa ja telkkaria.