torstai 28. huhtikuuta 2016

Turkuun ja takaisin

Tässä elämäntilanteessa vähemmän tulee tehtyä spontaaneja juttuja, mutta onneks välillä aina vanha kissa ei pääse karvoistaan tai jotain siihen suuntaan. Yks ihan suomalaisia suosikkibändejäni I Walk The Line teki hautajaiskiertueen elikäs siis kyseessä oli viimeset mahdollisuudet kyseinen bändi livenä nähdä. Huomasin, että kaveri huuteli seuraa keikalle Turkuun torstai-iltana. No joo, keskellä viikkoa ylipäätänsä keikalle, sitten vielä Turkuun saakka. Ei mitään järkee, ehkä se just sen takia alkoi edellisenä iltana tuntua hyvältä idealta. Ja hyvät ideat pitää toteuttaa. Duunin jälkeen hyppäsin skede kainalossa kaverin autoon. Ensimmäinen etappi oli Turun Urheilujuomapuisto, jossa ehdittiin ottaa tuntumaa rapautuneeseen diy-betoniin.


Kuva Tiina


Kuva Tiina

Perään ihan mahtava keikka. Tunnelmaan pääsyä aikasin arki-iltana helpotti kummasti edellisestä paikasta vaatteisiin hinkattu betonipöly/hiekanjyvät ja eua de skeittihiki.



Puol kolme kotona. Pikkasen väsytti aamulla mutta pitäähän tätä ajanjaksoa elämässä nyt hyödyntää, että on pakotettu tottumaan lyhyisiin ja huonoihin yöuniin.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kesärenkaat alle

Laskukausi loppui vähän yllättäen tämän viikon tiistain loskalaskuihin, kun Talma joutui laittamaan kiinni suunniteltua aikaisemmin. Olin varautunut vielä huomiseen päivään Talmassa laskemisen ja grillailujen parissa, mutta nyt on keksittävä muuta tekemistä. Ei sillä, että sitä olisi vaikea keksiä, mutta on ollut niin kivoja laskupäiviä, että mieluiten olisin mennyt vielä laskemaan.

Perinteisesti tuli kirjattua mäkipäivät ylös. Niitä kertyi 46 kpl, joka on kolme enemmän kuin viime kaudella. En muista, minä vuonna viimeksi kaikki laskupäivät on vaan Suomesta, mutta tänä vuonna näin. Onneksi osa niistä tuli sentään Lapissa ja jopa putskua pöllytellessä.

Kulunut kausi oli mun 20. lumilaudan päällä vietetty talvi. Pistäähän se miettimään, mikä hommassa on niin hienoa, että sitä vuosi vuoden jälkeen haluaa tehdä niin paljon kuin vain suinkin on mahdollista. Ehkä se on vaan pinttynyt tapa, hehe.


Talman pipessä, Lauri otti kuvan

Muuten kuuluu sellasta, että oon muutamia viikkoja sitten palannut duuniin ja Lauri puolestaan jäänyt vanhempainvapaalle. Töistä kun tuun, niin Röhkis toistaiseksi tervehtii ensin tuijottamalla, sitten huuli alkaa väpättää ja sitten seuraa sellanen harmistus, että ei meinaa tulla loppua. Kiva tulla kotiin ja vielä kivempi, jos on ollut mun vuoro lähteä laskeen, niin irrottaa sitten jalassa roikkuva pikkutyyppi ja häipyä. Mutta onneks sen muisti on kultakalan tasoa, joten oven sulkeuduttua sillä ei enää ole mitään hätää. Se hyvä puoli, kun vaihtaa laskuhommat skeittihommiin, niin ei mene ajomatkoihin aikaa tai voi käydä vasta illemmalla, niin ei tarvitse jatkossa heti painattaa ovesta takas ulos.